”Hanhesta ei ole pitkään aikaan tulossa lainsuojaton ‒ koska populaatiokokoa ei saa pienemmäksi, on pärjättävä muilla keinoilla”, kuuluu hanhipaimenkoordinaattorin viesti

Valkoposkihanhien ampuminen on sallittua ely-keskuksen myöntämillä poikkeusluvilla, joissa on kiintiö. Kuva: Sari Penttinen

Kun ei voi luovuttaa ja jotain on kuitenkin tehtävä. Näin perusteli tohmajärveläinen Mika Piiroinen hanhipaimenkoordinaattorin tehtävään tarttumistaan.

Hän kävi esittelemässä toimintaa ja kertomassa kokemuksistaan viime viikon torstaina Hanhituhot haltuun -keskustelutilaisuudessa Liperissä.

Liperissä hanhipaimentoimintaa kokeiltiin tänä keväänä ensimmäisen kerran. Palaute ja kokemus ei ollut kiittävää.

Paikallisten arvion mukaan suunnittelutyö tehtiin liian kovalla kiireellä. Olennaisin ongelma liittyi hanhipeltojen määrään.

Ruokailupeltoja oli vain kymmenesosa peltopinta-alasta, mikä on liian vähän.

Piiroisella on vielä tovin lypsykarjaa ennen kuin tuotantosuunta vaihtuu emolehmiin. Muutosta siivittivät merkittävästi hanhet.

”Siihen ei olla pääsemässä pitkään aikaan, että valkoposkihanhesta tulisi täysin lainsuojaton ja populaatiokokoa saisi pienemmäksi. Siihen asti on yritettävä pärjätä jollain muilla keinoin.”

Tohmajärvellä hanhipaimennusta, eli lintujen karkotusta on hoitanut tänä ja viime vuonna paikallinen metsästysseura.

”Metsästysseura on toimiva yksikkö, sillä metsästäjillä on aseet sekä paikallistuntemus. Homma soveltuu hyvin myös seuralle tulonlähteeksi.”

Tohmajärvellä on kartutettu karkotuskokemuksia Luonnonvarakeskuksen hanhipeltohankkeen rahoituksella.

Karkotuksen kokonaiskustannus on ollut 55 000 euroa. Rahasumma ei ole lähellekään yhtä suuri kuin olisi ollut rehunmenetyksen kustannus, huomauttaa Piiroinen.

”Aktiivisen karkotuksen ansiosta on karkotuspeltojen ensimmäisistä säilörehusadoista saatu 80 prosenttia talteen. Karkotuksella on suojattu yhteensä runsaat 300 hehtaaria.”

Olennaista onnistumisen kannalta on oikea suhdeluku hanhipeltojen ja karkotuspeltojen pinta-aloissa. Hanhilla on karkotuksen jälkeen oltava paikka, missä ne voivat ruokailla rauhassa, sanoo Piiroinen.

Tohmajärvellä hanhien ruokailupeltoja on noin kolmasosa ja karkotuspeltoja, joiden satoa suojataan, noin kaksi kolmasosaa. Ruokailupelloiksi ovat valikoituneet pakotetusti Natura-alueella sijaitsevat pellot.