Matti Lihavainen kuvailee valkoposkihanhiparvia heinäsirkkaparviksi. Tämä parvi kuvattiin Liperissä viime torstaina. Kuva: Lari Lievonen
Hanhipaimen polkee 30 kilometriä päivässä ‒ ”Lintuja pitäisi varmaan teititellä, kun niitä ohjataan hanhipelloille, etteivät stressaannu”
Hanhien karkottaminen, hanhipellot ja tuhojen korvaaminen nähdään toimivana kokonaisuutena, kunhan poikkeuslupaehdot sallisivat keväällä vähintään paukkupatruunoilla karkottamisen.
Liperiläinen Matti Lihavainen hoitaa hanhien karkotusajot sähköavusteisella polkupyörällä. Kuva: Lari LievonenLiperiläinen Matti Lihavainen on kovakuntoinen mies. Toukokuun lopussa hän lienee vielä nykyistäkin kovemmassa kunnossa.
Lihavainen on yksi Liperissä toteutettavan hanhipaimen-pilottihankkeen paimenista. Hänen tehtävänään on karkottaa suojeltavilta peltolohkoilta hanhet hanhipelloille, missä linnut saavat levähtää ja ruokailla.
Pelloilla kiertävät hanhipaimenet tunnistaa huomioliiveistä. Sekä Liperissä että Keski-Karjalassa työtä tekevät metsästysseurojen metsästäjät. Partiovuorot pyörivät pelloilla liki pitäen vuorokauden ympäri.
Karkottaminen tuntuu Lihavaisesta hullun hommalta, koska poikkeusluvan ehdot eivät salli kunnollisia karkotuskeinoja.
Lihavainen hoitaa paimennushommat sähköavusteisella polkupyörällä. Päivämatkat ovat 25‒30 kilometriä.
”Aamu alkaa puoli kuudelta ja viimeisen kierroksen teen yhdeksän maissa. En minä täällä ihan koko ajan kuitenkaan ajele”, hän sanoo ja yrittää pitää matalaa profiilia.
Mutta ympäristöhallinnon toimettomuus hanhiongelman hoitamisessa saa kipinät sinkoilemaan.
Karkottaminen tuntuu Lihavaisesta hullun hommalta, koska poikkeusluvan ehdot eivät salli kunnollisia karkotuskeinoja.
”Nythän minä saan vain kohteliaasti pyytää lintuja siirtymään toiselle pellolle. Olisi varmaan parempi teititellä, etteivät linnut stressaannu”, hän puuskahtaa.
”Kohtihan niitä pitäisi saada ampua, tai edes ilmaan. Kun isot parvet ovat taivaalla, ne ovat kuin heinäsirkkaparvia, niin paljon niissä on lintuja.”
”Mutta minkäs teet, näillä ehdoilla mennään. Nurmia on pakko yrittää jollain tavalla suojella ja pelastaa. Eläimille on saatava rehua”, sanoo Lihavainen.
Lihavainen karkottaisi lintuja ilman paimenhankettakin, turvatakseen poikansa ja tämän puolison maitotilan eläinten rehunsaannin.
Kohtihan niitä pitäisi saada ampua, tai edes ilmaan. Kun isot parvet ovat taivaalla, ne ovat kuin heinäsirkkaparvia, niin paljon niissä on lintuja.
Liperissä hanhipaimentoimintaa koordinoi paikallisen Ympäristöpalvelu Mataran yrittäjä Hanna Araja-Matilainen.
Hankkeessa ovat mukana Maaseudun Sivistysliitto, Liperin kunta, Pohjois-Karjalan maaseutupalvelut, PohjoisKarjalan ely-keskus, MTK:n Liperin yhdistykset sekä paikalliset viljelijät.
Toimintaa rahoittavat Pohjois-Karjalan tulevaisuusrahasto, Pohjois-Karjalan maaseutupalvelut, Maaseudun Sivistysliitto ja MTK Liperin yhdistykset.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
