Tuesta luopujan tilalla fosforirajat poistuvat
Lannan käyttö helpottuu eikä fosforirajoista tarvitse juuri välittää, jos viljelijä jää pois ympäristöohjelmasta eikä hae ympäristökorvausta. Samoin valvonta kevenee, kun ympäristökorvaukseen liittyvät tarkastukset jäävät pois, miettii asiantuntija Airi Kulmala MTK:sta.
Uuden ympäristöohjelma alkaa olla viimeistä sinettiä vaille valmis. Jotain tarkennuksia voi vielä tulla, mutta nekin saataneen kuntoon tämän hetken tietojen mukaan maaliskuun alussa.
Ympäristötuen ehdoista ja ohjelmasta pois jäämisestä on keskusteltu ja kyselty kevään tukikoulutuksissa.
Kulmala ja kouluttaja Anna Setälä Tuulihaukka Oy:stä pitävät ravinteita ja uusia fosforirajoja tärkeimpänä asiana, kun viljelijät pohtivat ympäristösitoumuksen antamista.
Jonkin verran myös typen käyttörajat nousevat, jos tila jää tuen ulkopuolelle, mutta ero on pieni varsinkin, kun uudessa järjestelmässä ravinteiden satosatokorjausta on parannettu.
Tarkkaa tietoa on kuitenkin vaikea saada siitä, mikä muuttuu, jos viljelijä jää ohjelman ulkopuolelle. Kyselykierros maa- ja metsätalousministeriöön ja maaseutuvirastoon tuotti vesiperän. Vastaukseksi saatiin: ”Hallinnolla ei ole ollut aikaa paneutua asiaan” ja ”ai mietit asiaa tuosta kulmasta”.
Kulmalan mukaan likimain kaikki muut viljelytoimet tulee tehdä entiseen tapaan. Täydentävät ehdot säätelevät peltoviljelyä ja kotieläintaloutta. Kasvinsuojelulle ja eläinten hoidolle on vielä omat määräykset. Vesistöjen varsiin tarvitaan suoja-alueet kuten ennenkin.
Lohkokirjanpito tarvitaan, mutta aivan yhtä tarkkoja muistiinpanoja ei edellytetä kuin ympäristösitoumuksessa. Nitraattiasetus edellyttää kasvikohtaista kirjanpitoa käytetyistä ravinteista ja kasvinsuojelutoimet pitää kirjata ylös entiseen tapaan lohkoittain. Viljavuustutkimuksia ei tarvita, mutta Kulmalan mielestä nekin kannattaa tehdä.
Ravinteiden seuranta kevenee ja rajat nousevat osin merkittävästi, jos ympäristösitoumusta ei ole. Lannoiteasetuksen fosforin käyttörajat ovat niin korkeita, ettei niillä ole merkitystä peltoviljelyssä.
Typen käyttöä suitsitaan nitraattiasetuksella. Viljoille voidaan antaa typpeä 150–180 kiloa hehtaarilla. Lähes samaan ylletään, mikäli tila voi käyttää suurinta mahdollista satotasopoikkeusta. Se edellyttää 6 500 kiloa viljasatoa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
