Kalkitusurakoitsijan kassa ei kartu


Itä-Suomessa lunta on yleisesti 60 sentistä metriin. Järeä vetotraktorikaan ei auta silloin, kun maa on roudaton ja lumessa on useita suojasäiden tekemiä hangenkuoria. Kuva: Ilpo Paananen

Aatto Mutikainen urakoi kalkinlevitysten lisäksi kesäisin polttoturpeennostoa. Huonon kesän jälkeen tuli vielä huono talvi. Kuva: Ilpo Paananen

Helmikuun alun pakkasjakso rohkaisi liperiläisen kalkitusurakoitsijan Aatto Mutikaisen lähtemään liikkeelle. Olosuhteet pellolla osoittautuivat pelättyäkin pahemmalta. Paksu, monen suojasään kerrostuttama lumihanki teki traktorin ja levitysvaunun liikkumisen lähes mahdottomaksi. Levitysurakka keskeytyi heti alkuunsa.

"Routaa ei ole ollenkaan ja tuntui heti siltä, että vaunu alkoi vajoamaan. Siitä temuamisesta ei tullut muuta kuin remonttihommia. En muista omalta kohdaltani näin huonoa levitystalvea olleen koskaan aiemmin", Mutikainen harmittelee.

Mutikaisella on vetotraktorina Valtra T194 ja levitysvaununa Bredal. Kun päällä on 12 tonnin kuorma, yhdistelmän paino nousee yli 25 tonniin.

Hän kertoo saaneensa juuri puhelun kauppiaalta, joka oli hätyytellyt kalkinlevitysurakoilla.

"Sanoin hänelle, että ensin pitää korjauttaa vehkeet ja aikaisintaan viikon päästä lähden seuraavan kerran edes kokeilemaan."

Mutikaisen mukaan kalkinlevityksessä ei ole lumisilla ja roudattomilla mailla mitään järkeä. Polttoainetta kuluu 30–40 litraa tunnissa ja koneet eivät kestä rääkkiä.

"Talvikauden levitysten määrät ovat vaihdelleet vuosittain 4 000 tonnista 8 000 tonniin. Uskon, että ehdin vielä keväällä kelien parannuttua levittämään kaikki tilaukset."

Urakointialue käsittää Liperin, Polvijärven ja Juuan lisäksi Joensuun eteläpuoleisia alueita. Hankala talvi harmittaa, koska jo syksyn sänkilevitykset jäivät olemattomiin.

"Minun sänkilevitykset jäivät kolmeen rekalliseen eli sellaiseen 150 tonniin, kun tavallisesti on levitetty satojatuhansia tonneja", Mutikainen vertaa.


Levitysten vähyyden syynä oli se, että puinnit venyivät myöhäiseen syksyyn ja osa jäi puimatta. Viljelijöillä ei ilmeisesti ollut rahaa tai motivaatiota märkien peltojen kalkituksiin.

"Nythän viljelijät päästäisivät pellolleen levittämään, mutta kun olosuhteet ovat ne mitkä ovat. Isoilla aukeilla levitys voi onnistua, mutta metsälämpäreille ei ole asiaa."

Viljelijöiden kertakalkitusten määrät vaihtelevat yhdestä rekkakuormasta lähemmäs kymmeneen rekalliseen.


Outokumpulainen maanviljelijä ja koneurakoitsija Jyrki Riikonen sanoo, että kalkinlevityksiin ei ole näillä lumilla tarvinnut lähteä. Lumen paljous ja roudattomuus koettelevat myös metsäkoneiden liikkumista.

"Korpimailla lunta on aivan älyttömästi. Hangessa on monta suojasään tekemää kuorta ja jauhautuessa siitä tulee sellaista mössöä, joka ei kanna", Riikonen kuvaa tilannetta.

Hän sanoo jättäytyneensä pois kauppaliikkeiden kanssa tehtävästä sopimuslevityksistä. Levitykset Riikonen hoitaa suoraan viljelijän kanssa. Levityshommiin hän aikoo suunnata vasta lumien sulettua.

Levitykseen on tulossa kalkkikuitua Kuopiosta. Kalkkikuitu valmistetaan Savon Sellun paperin valmistuksessa muodostuvasta kuitulietteestä. Kalkkikuidun valmistukseen voidaan käyttää myös metsäteollisuuden jätevesipuhdistamon lietettä.

"Kuopiosta ovat luvanneet toimittaa kalkkikuidun rahtivapaasti sadan kilometrin säteelle asti. Aion ottaa sitä omalle pelolle ja Polvijärven puolelle on ollut myös kysyntää."

Kalkkikuitu soveltuu kuivana ja kevyenä hyvin sulanmaan levityksiin, ja erityisesti jäykille maille. Riikosen mukaan se on hyväksytty myös luomuviljeltyjen peltojen maanparannusaineeksi. Maanparannusaineena kalkkikuitu on vielä niin uusi, ettei siitä ole pidemmän ajan käyttökokemuksia tai tutkittua tietoa sen hyödyistä.