Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Harkinnassa kesäkanoja? Tiesitkö, että munien lahjoittaminen naapureille voi olla kiellettyä

    Kesä- ja harrastekanat ovat mukavia, mutta niiden pitoon liittyy erilaisia vaatimuksia. Valvontaeläinlääkäri Laura Sedrikin mukaan jopa munien lahjoittaminen naapurille on kielletty, ellei kananpitäjä kuulu salmonellavalvontaohjelmaan.
    Munia ei saa luovuttaa kotituvan ulkopuolelle, jos kotikanalan pitäjä ei ole rekisteröitynyt salmonellavalvontaohjelmaan.
    Munia ei saa luovuttaa kotituvan ulkopuolelle, jos kotikanalan pitäjä ei ole rekisteröitynyt salmonellavalvontaohjelmaan. Kuva: Anne Anttila
    Kalajoki

    Kotitarvekanaloiden tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida, sillä esimerkiksi muutaman kanan koplia ei yleensä kirjata minkäänlaisiin rekistereihin.

    Paperittomiin vapaamatkustajiin luokitellaan erityisesti kesäkanat, joita kesän kynnyksellä saatetaan jakaa pitkin poikin maakuntaa.

    ”Kanojen lukumäärällä ei ole sinänsä merkitystä. Olipa sitten parvi kolmen tai kolmenkymmenen siivekkään suuruinen, niiden pitoon liittyviä vaatimuksia on aina noudatettava”, valvontaeläinlääkäri Laura Sedrik muistuttaa.

    ”Kanat tuottavat monenlaista iloa, mutta onnellisen kanan taustalla on aina hyvä ja vastuullinen hoito.” Laura Sedrik

    Kalajoella vaikuttava Sedrik toivoo, että kesä- ja harrastekanoja ei otettaisi vain ottamisen ilosta.

    ”Kanat tuottavat monenlaista iloa, mutta onnellisen kanan taustalla on aina hyvä ja vastuullinen hoito. Lisäksi on syytä muistaa, että omistaja on aina vastuussa kanojensa terveydestä ja hyvinvoinnista.”

    Ennen lopullista kananhankintapäätöstä Sedrik suosittelee perehtymään kananpitoon, kuten ruokintaan, hoitoon ja yleisiin olosuhteisiin.

    ”Kana on eläin ja eläin ei ole lelu. Peruasiat ennen eläimen hankintaa on oltava kunnossa. Samalla on mitoitettava omat voimavarat, kiinnostus ja ajankäyttö”, valvontaeläinlääkäri Sedrik selventää.

    Hupikanatkin ovat siipikarjaa, joten pitopaikan haltijan on rekisteröitävä ne Ruokaviraston ylläpitämään valtakunnalliseen rekisteriin tai oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

    Rekisteröintivaatimukset koskevat yhdenkin kanan haltijaa tai "leasing-kesäkanojen" vuokraajaa. Myös pitopaikan eläintiedoista tulee pitää kirjaa.

    ”Kun kanojen pito päättyy tai keskeytyy yli puoleksi vuodeksi, tulee tästä tehdä ilmoitus eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin”, Sedrik opastaa.

    Kotikanojen elinolosuhteiden tulee olla kanaystävälliset.

    ”Lähtökohtana on lajityypillinen, ulkotarhalla varustettu koti, jossa on omaa tilaa, pesät, vesinippa ja mukavat kuopsuttelupaikat. Kanat tykkäävät kylpeä. Piehtarointi vaikka multakasassa tekee hyvää sulkapeitteelle ja iholle.”

    Sedrikin mukaan kanat tarvitsevat myös oman "vartiotorninsa".

    ”Lainsäädäntö edellyttää orren, mutta erityisesti kotikanoille olisi suositeltavaa, että orret olisivat eri pituisia, eri korkeudella ja eri paksuisia. Paras orsimateriaali on luonnollisesti puu ja jos mahdollista, aito luonnonpuu. Vaihtelevuus orsien paksuudessa pitää jalat terveenä”, Sedrik tietää.

    Laura Sedrik toivoo, että kesäkanojen ottajat selvittäisivät kanojen kohtalon jo ennen niiden ottamista. "Mitä tapahtuu syksyllä?" Sedrik kysyy.
    Laura Sedrik toivoo, että kesäkanojen ottajat selvittäisivät kanojen kohtalon jo ennen niiden ottamista. "Mitä tapahtuu syksyllä?" Sedrik kysyy. Kuva: Anne Anttila

    Kanalan tulee olla rakenteeltaan sellainen, että kanat ovat suojassa liialliselta kylmyydeltä, kuumuudelta, vedolta ja pedoilta. Myös lämmitys on oltava ajanmukainen ja turvallinen.

    Hyvinvoinnin perusta on monipuolinen ja ravinnerikas ruoka.

    ”Kotikana elää yleensä pidempään kuin teollinen lajitoverinsa, joten ruoan täytyy ylläpitää terveyttä. Valmis täysrehu soveltuu pääruoaksi. Välipalaksi maistuvat yleensä kaikki kasvikset, kuten salaatti, porkkana ja kaali. Hyvä ruoka tarjoaa kanalle virikkeitä, kun jyvästen ohella pääsee maistelemaan eri makuja ja värejä.”

    Sedrikin mukaan kanalle tulee tarjota ruoan ohella myös muita virikkeitä.

    ”Kana on perusluonteeltaan hyvin utelias ja oppivainen. Niinpä niiden tulee saada elämäänsä mahdollisimman paljon iloa, onnea ja onnistumisia.”

    Sedrik nostaa pintaan kanojen taudit, jotka ovat tunnetusti hankalia ja haasteellinen todeta.

    ”Monissa taudeissa on samanlaisia oireita, kuten muninnan laskua, heltan turvotusta ja huono sulkapeite.”

    Yksi helpoimmin leviävistä on lintuinfluenssa. Varotoimenpiteeksi on määrätty siipikarjan ulkonapitokielto, joka on voimassa 8.2.–31.5.2023 välisen ajan.

    Tautisuojan ylläpitämiseksi rehun sekä juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloihin.

    ”Naapurin pitäminen munissa vaatii rekisteröitymisen salmonellavalvontaohjelmaan.”

    Kotitarvekanalat tuottavat pitäjilleen yleensä mukavasti munia. Jopa niin paljon, että niistä saavat osansa naapurit.

    ”Naapurin pitäminen munissa vaatii rekisteröitymisen salmonellavalvontaohjelmaan. Ilman tätä munien myyminen tai luovuttaminen oman talouden ulkopuolelle on kielletty.”

    Sedrikin mukaan salmonellaohjelma vaatii, että esimerkiksi alle viidenkymmenen kanan kanalassa omavalvontanäytteenotto on kerran vuodessa ja eläinlääkärin terveysvalvontatarkastus kolmen vuoden välein.

    ”Salmonellavalvontakäynti kustantaa 150 euroa, jonka päälle tulevat laboratoriokulut.”

    Sedrik toivoo, että jokainen kesäkanan ottaja tai harrastekanojen pitäjä muistaisi, että kanojen hoitamien vaatii osaamista ja tietoa.

    Jokaisen harrastefarmarin tulisi miettiä, mitä tapahtuu syksyllä.

    ”Pystyykö kesävieraista luopumaan, haluaako omistaja ne takaisin vai miten toimitaan, jos kanat esimerkiksi sairastuvat tai karkaavat? Kysymyksiä on paljon ja vastuuta vielä enemmän.”