Ylöjärven vehnämyllyn 75-vuotisille perinteille etsitään jatkajaa – moni pienmylly lopettanut, joten kysyntää olisi

Janne Ihamuotila aikoo sulkea Ylöjärven vehnämyllyn ovet viimeisen kerran vuoden vaihteessa. Hän toivoo, että yli 75-vuotiaalle myllylle löytyy sitä ennen jatkaja. Kuva: Markku Pulkkinen

Ylöjärven Takamaan kylällä sijaitsevaan myllyyn astuessa astuu samalla vuoteen 1947, jolloin mylly valmistui. Sisätilat ovat kauniisti patinoituneet ja siistit. Alakertaan johtavien portaiden askelmissa näkyvät vuosikymmenten työn jäljet.

Alusta asti jauhaneet saksalaiset ja sveitsiläiset myllykoneistot toimivat edelleen moitteetta. Viljat ja jauhot kulkevat kolmen kerroksen väliä puusta tehtyjä kanavia pitkin.

Vehnämyllyn koneisto poistaa tehokkaasti kuoret kaurahiutaleista. Kuva: Markku Pulkkinen

Sadan hehtaarin viljatilaa viiden kilometrin päässä myllystä viljelevä Janne Ihamuotila (60) on pyörittänyt myllyä 25 vuotta. Hän osti myllytoiminnan tädiltään ja tämän mieheltä vuonna 1997.

Ihamuotila on ollut tyytyväinen neljännesvuosisataansa myllärinä ja neljään vuosikymmeneensä maanviljelijänä. Maanviljely jatkuu, vaikka myllytoiminta loppuukin.

”Asiakkaita on riittänyt hyvin vuodesta toiseen. Rahtijauhatukselle on kysyntää. Pääosa asiakaista tuo viljat alle 200 kilometrin säteeltä, mutta jauhettavaa tulee kauempaakin”, Ihamuotila kuvailee.

Tunnin kestävän haastattelun aikana puhelin soi muutamaan otteeseen. Yksi uusi asiakas tuo viljojaan seuraavalla viikolla Kurikasta asti ja toinen Porista. Kysyntää on lisännyt se, että osa pienmyllyistä on lopettanut viime vuosina. Ylöjärven vehnämyllyn laatu on ollut aina ykkösluokkaa. Ihamuotila vakuuttaa, että esimerkiksi kaurahiutaleiden joukkoon ei jää kuluttajien puuronautintoa haittaavia kauran kuoria.

Pääosa vehnämyllyn asiakkaista on luomutiloja, jotka myyvät jauhoja, hiutaleita ja muita viljatuotteita oman tilan nimellä suoraan kuluttajille tai leipomoihin. Myllyn läpi on viime aikoina kulkenut noin 300 tonnia viljaa vuodessa. Ihamuotilan mukaan myllyn kapasiteetti riittäisi helposti tuotannon tuplaamiseen. Kiireisimmät ajat myllärillä ovat kesäkuussa ja joulun alla. Heinäkuussa Ihamuotila on yleensä pitänyt kuukauden loman myllyltä ja urakoinut kuivaa heinää lähitiloille.

Ylöjärven vehnämylly on ajan patinoima. Vanhat koneet ja työkalut toimivat mainiosti. Kuluvia osia pitää välillä vaihtaa. Tietotekniikkamurheita ei tule, koska tietotekniikkaa ei ole. Kuva: Markku Pulkkinen

Ihamuotila toivoo, että Ylöjärven vehnämyllyn 75-vuotisille perinteille löytyisi jatkaja. Kiinnostuneita on jo ollutkin.

”Tässä on mahdollista tehdä 200 000–300 000 euron vuosiliikevaihtoa. Yrityksen myyntihinnan suhteen en ole ahne. Kauppaan kuuluu myllyrakennus koneineen ja reilun hehtaarin tontti. Tontille saa rakentaa vaikka omakotitalon ja lisää varastotilaa. Kokonaisuuden olen valmis myymään tontin hinnalla.”

Ihamuotila heittää toiminnan jatkajalle ajatuksen siitä, että mylly voisi kehittää omia tuotteita ja tuotemerkin ja myydä tuotteet suoraan kuluttajille tai vähittäiskauppoihin.

”Tällä seudulla on aika vähän jatkojalostajia ja suoramyyjiä, joten tilaa lähituotteille olisi”, Ihamuotila kannustaa.

Mylläriltä vaaditaan hyvä lihas- ja yleiskunto, sillä viljaa ja jauhoja joutuu siirtämään päivittäin helpostikin 3 000–5 000 kiloa. Kuva: Markku Pulkkinen

Vehnämyllyssä on kaksi valssimyllylinjaa vehnälle ja kiviparimylly muille viljoille. Vanha myllytekniikka on mekaanista, tietokoneohjausta ei ole. Peruskorjaustaidot mylläriltä vaaditaan esimerkiksi laakereiden vaihtamiseen. Ihamuotila lupaa toimia uuden omistajan tukena puolisen vuotta, jolloin tekniset ja muutkin asiat tulevat käytyä perusteellisesti läpi.

Mylläriltä vaaditaan hyvää yleiskuntoa, sillä viljaa ja jauhoja joutuu yhdessä työvuorossa nostelemaan tuhansia kiloja. Jauho- ja hiutalesäkit painavat yleensä 25 kiloa. Tuhannen kilon suursäkkejäkin pitää välillä liikutella pumppukärryllä lankkulattioilla.

Ihamuotilalla oli vuoteen 2016 saakka apunaan kuukausipalkkainen mylläri. Siitä lähtien hän on hoitanut kaikki työt itse. Ruumiillisen työn rasitukset alkoivat näkyä muutama vuosi siten, kun polven nivelrikko ja pari pullistunutta selkänikamaa alkoivat hankaloittaa töitä.