Uutta salaojaa tehdään yhätuhansia hehtaareja vuosittain
Vaikka salaojituksen kiivaimmat vuodet ovatkin jo ohi, salaojitusurakoitsijoilla riittää edelleen Suomessa töitä.
”Varsinkin kasvavat, tosissaan maataloutta harjoittavat tilat salaojittavat pellot siinä vaiheessa, kun ne siirtyvät tilan hallintaan, joko vuokrattaessa tai ostettaessa”, kertoo Salaojayhdistyksen toiminnanjohtaja Helena Äijö.
”Salaojitus on tärkeä pellon kasvukuntoa parantava tekijä. Myös peltotöiden tekeminen nopeutuu oleellisesti, kun sarkaojien pilkkomista pelloista tulee suurempia yhtenäisiä lohkoja.”
Suomessa ojitetaan edelleen vuosittain noin 6 000 hehtaaria peltoa.
Salaojitettavista pelloista pääosa on aiemmin salaojittamattomia.
Lopuille tehdään uusinta- ja täydennysojitusta.
Suomessa riittää edelleen salaojitettavaa peltoa. Nykytahdilla kaikkien Suomen salaojittamattomien peltojen salaojittamiseen menisi noin 170 vuotta.
Äijön mukaan pelloista on sarkaojissa vielä 600 000 hehtaaria, ja kokonaan ojittamattomia peltojakin on noin 300 000 hehtaaria.
Suomen koko peltoalasta on salaojitettua 60 prosenttia eli 1,4 miljoonaa hehtaaria. Eniten peltoja on salaojitettu Lounais- ja Etelä-Suomessa.
Salaojituksia tehtiin eniten 1960–80-luvuilla. Suurin osa tehtiin vielä tiiliputkilla. Muoviputkiin alettiin siirtyä 1970-luvun lopussa. Kokonaan tiiliputkista luovuttiin vasta 1990-luvun alussa.
Salaojituksen suunnittelu kannattaa aloittaa Äijön mukaan hyvissä ajoin.
Salaojitukseen voi hakea investointitukea, joten tuen hakuun menevä aika on hyvä ottaa huomioon.
”Mitään urakkaan kuuluvaa ei saa tehdä ennen kuin investointituki on myönnetty”, Äijö muistuttaa.
Investointitukea voi saada 20 prosenttia koko hankkeen kustannuksista. Tuen saaminen edellyttää, että salaojituksen suunnittelee hyväksytty salaojasuunnittelija.
”Yleensä suunnittelun osuus on noin 4–6 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista.”
70 prosenttiin hankkeen kokonaiskustannuksista voi hakea vielä korkotukilainaa.
Äijön mukaan kokonaiskustannukset ovat noin 2 500–3 500 euroa hehtaarilta. Kustannukset riippuvat monesta tekijästä, muun muassa lohkon maalajista.
”Mitä tiiviimpi maalaji, sitä huonommin vesi niissä liikkuu ja sitä tiheämpään ojia täytyy tehdä.”
Tiiviys vaikuttaa myös ympärysaineen määrään ja sitä kautta kustannuksiin.
Yleisimmin ympärysaineena käytetään Äijön mukaan soraa. Soran hinta taas vaihtelee alueittain.
”Erillisen ympärysaineen lisäksi voidaan käyttää myös esipäällystettyjä putkia, jolloin muuta ympärysainetta ei välttämättä tarvita. Niissä varsinainen putki on päällystetty esimerkiksi kookoskuidulla.”
Myös tilan tuotantosuunnalla voi olla vaikutuksensa.
”Sokerijuurikaslohkoilla täytyy olla tiheämpi ojitus kuin viljalla.”
JUHANI REKU
Luettelo hyväksytyistä
salaojasuunnittelijoista sekä
salaojaurakoitsijoiden luettelo on Salaojayhdistyksen verkkosivulla: www.salaojayhdistys.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
