Viljelijä on markkinoiden armoilla – omat keinot riskien tasaamiseksi kannattaa käyttää täysimääräisesti hyväksi
Viljojen pörssihinnat ovat hieman nousseet, mutta suomalaista tuottajaa tilanne ei suuresti auta, siitä pitää huolen Itämeri-vähennys. Siksi viljelijän on ehdottomasti käytettävä hyväkseen ne työkalut, joita oman markkinariskin pienentämiseen on tarjolla.
Viljalaiva odottamassa lastausta Loviisan satamassa. Kuvituskuva. Kuva: Markku VuorikariHintojen suunta maailman viljamarkkinoilla on syksyn edetessä vaihteeksi ylöspäin. Pörssihintoja ovat viime viikkoina nostaneet heikentyneet sato-odotukset ja kylvöjen viivästyminen tärkeillä tuotantoalueilla Yhdysvaltojen Keskilännessä ja Brasiliassa sekä Venäjällä. Myös EU:n elokuun satoennusteessa vehnän, maissin ja ohran sadon odotetaan olevan hieman pienempi kuin heinäkuussa arvioitiin. Osaltaan hintoihin vaikuttavat myös kauppapoliittiset väännöt, esimerkiksi Kiinan vastatoimet sen valmistamille sähköautoille asetettuihin tuontitulleihin. Samaan aikaan kysyntä pysyy vakaana, mikä osaltaan tukee hintojen kehittymistä ylöspäin. (MT 16.9.)
Suomalaiselle viljelijälle uutiset hintojen noususta ovat tervetulleita, vaikka käytännössä ulkomaiset pörssihinnat eivät realisoidukaan vastaavina ostohintoina kotimaan viljakaupassa. Siitä pitää huolta suomalainen käytäntö, jossa ostaja vähentää ostotarjouksia laatiessaan pörssihinnasta summan, jonka ostetun viljan laivaaminen ulkomaille maksaa. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä Itämeri-vähennys.
Osaltaan kotimaan ostohintoja hillitsee tämänvuotinen sato, joka on ennusteiden mukaan suurempi kuin kotimaan kysyntä. MT:n maataloustoimittaja Tuure Kiviranta ennakoi maanantaisessa markkinakatsauksessaan hintojen pysyvän Suomessa maailmanmarkkinoita matalampina ainakin ensi kevääseen saakka.
Vaihtoehtoja pitää hakea paitsi erikoiskasveista myös tukijärjestelmän mahdollistamista ympäristönurmista.
Vilja on maailmanmarkkinoilla helppo tuote: oikein käsiteltynä se säilyy hyvin, sitä on helppo kuljettaa maailman laidalta toiselle ja ostaja tietää aina, mitä sen hankkima tavara on. Viljakaupassa viljelijä on aina markkinoiden armoilla.
Siksi lukuisat kasvintuotannon asiantuntijat suosittelevat pudottamaan vilja-alaa rajusti ja hajauttamaan sato- ja markkinariskiä viljelykiertoa monipuolistamalla. Vaihtoehtoja pitää hakea paitsi erikoiskasveista myös tukijärjestelmän mahdollistamista ympäristönurmista. Kaikkein heikkotuottoisimmat pellot tulisi ohjata esimerkiksi metsitykseen tai mikäli kyse on turvemaasta, ennallistamiseen vettämällä. Jälkimmäiseen tosin Petteri Orpon (kok.) hallitus pani järkiperusteista piittaamatta kapuloita rattaisiin kaatamalla heti alkuunsa edellisen hallituksen käynnistämän kosteikkoviljelytuen.
Kun vilja-alaa on karsittu, yhä viljantuotannossa olevien maiden sadon kanssa tarvitaan tilakohtaista viisautta. Myynnin ajankohtaa voi säätää riittävällä varastointikapasiteetilla. Tuottajaorganisaatiot sallivat laillisesti viljelijöiden välisen yhteistyön viljelyn suunnittelun ja sadon myynnin osalta. Ennen muuta viljelysuunnitelmien ohessa pitää kartoittaa sopimusvaihtoehdot ja hintakiinnitystäkin kannattaa harkita. Osoitteettomana viljeltävää viljaa ei tarvita markkinoita sotkemaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
