Monimuotoisuutta halutaan edistää hallitusohjelmassa saakka – ja siihen tarvitaan karjaa. Uhanalaisimpiin luontotyyppeihin kuuluvat Suomessa perinnebiotoopit, joiden hoidosta maksetaan maatalouden ympäristötukea.
Metsähallituksen alueilla laiduntaa tuhansia lehmiä, lampaita ja hevosia. Metsähallitus kertoo sivuillaan, kuinka karjanomistajille vuokrataan alueita laidunkäyttöön.
Porilaisen Esa-Pekka Harmaajärven tapaus osoittaa, että karjanomistaja voi jäädä myös vaille tukia.
Harmaajärven ylämaankarja laiduntaa kesäisin Fleiviikin niityllä. Niittyä kuvaillaan ympäristöhallinnon sivuilla Etelä-Suomen laajimmaksi ja arvokkaimmaksi jatkuvasti laidunnetuksi jokisuistoniityksi.
Harmaajärvi ei saa karjan tekemästä työstä perinnebiotooppien hoidosta maksettavaa ympäristökorvausta, sillä vuokrasopimuksen Metsähallituksen kanssa on tehnyt toinen taho.
Hänen karjansa on laiduntanut aluetta yli 10 vuotta. Yhtä kauan hän sanoo yrittäneensä saada laidunkohdetta itselleen.
Metsähallitus vuokraa laidunnukseen tarkoitettuja kohteita pääsääntöisesti karjanomistajille, kertoo suojelubiologi Katja Raatikainen Metsähallituksen Luontopalveluista. Ei ole kuitenkaan poissuljettu mahdollisuutta vuokrata laidun henkilölle, jolla ei omaa karjaa ole.
On tapauksia, joissa laitumia hoitava taho on esimerkiksi vuokrannut eläimet toiselta tilalta. On Raatikaisen mukaan todella tärkeää sopia tarkkaan ja mielellään kirjallisesti, miten vastuut eläinten ylläpidosta tuollaisissa tilanteissa menevät. Sopimus Raatikaisen mukaan loppuu, jos haltija ei pysty järjestämään eläimiä muuta kautta ja ehdot eivät toteudu.
”Meidän ehto on, että aluetta hoidetaan tietyllä tavalla: eläimiä tulee esimerkiksi olla riittävästi.”
Yksittäistapaukseen ei Metsähallituksella oteta kantaa, koska asiaan liittyy muitakin osapuolia. ”Näkökulmastamme alueen hoito on ollut kunnossa, eikä ole ollut syytä irtisanoa vuokrasopimusta.”
Laitumia Harmaajärvi kertoo käyttäneensä maksutta, mutta on joutunut aitaamaan aluetta.
Laitumilla oli aitoina käytetty hänen mukaansa piikkilankaa, ja lanka ehti vahingoittaakin muutamia eläimiä. ”Ne ovat surmanloukkuja. Joka vuosi olen vienyt tolppia ja lautoja.”
Piikkilangat on lailla kielletty hevosten mutta ei nautojen aidoissa, Raatikainen toteaa.
”Laitumilla olevat langat voivat olla hyvin vanhaa perua. Alue on vanhaa yhteislaidunta, joka aikoinaan päätyi valtiolle. Vahvasti suositellaan, että piikkilangoista pyritään eroon.”
Lähtökohtaisesti aitojen ylläpitokulut kuuluvat Metsähallituksen mukaan laitumen vuokraajalle. Kyseessä on kuitenkin sopimuskysymys. ”On heidän keskinäinen asiansa, miten he ovat sopineet työnjaon.”
Kirjallista sopimusta ei Harmaajärven mukaan ole. Päävuokralaisella oli hänen mukaansa laitumella aluksi neljä kyyttöä, mikä ei riittänyt 33 hehtaarin alalle. Sitten laitumelle tulivat Harmaajärven eläimet ja hänen karjansa pääluku kasvoi hiljalleen 90 eläimeen.
Harmaajärvi mainitsee Ahvenanmaalla tilanteen olevan toisenlainen: laidunmaata vuokrataan vain karjanpitäjälle. ”Jos lopettaisin karjanpidon, laidun annettaisiin seuraavana päivänä toiselle, joka sitten saisi laiduntuen. Ei siellä tällainen bisnes pyöri.”
”Ahvenanmaalla on aika monessa asiassa omat käytännöt”, Raatikainen summa. ”Metsähallitus ei toimi Ahvenanmaan puolella ollenkaan. Heillä on myös ihan oma ympäristökorvausjärjestelmä.”
MT kysyi asiasta myös ministeriöstä maa- ja metsätalousministeriön erityisavustaja Annukka Kimmolta. Ministeriöstä todetaan, ettei Suomessa ole henkilöillä, yrityksillä tai muilla tahoilla velvoitetta vuokrata laidunmaata karjanomistajille.
Hallinto ei myöskään ota kantaa siihen, miten laidunnus tai muu hoito alueella järjestetään. Eläimet voivat olla joko tuensaajan omia tai hänen muulla tavalla alueen hoitamiseksi kohteelle järjestämiä.
”On siis luvallista, että alueen vuokraa henkilö joka ei omista karjaa.”
Harmaajärvi on suunnitellut luopuvansa karjasta, koska sen pito ei ole kannattavaa. ”Pitäisin karjaa, mutta huonolta näyttää. Olen vähän kyllästynyt siihen touhuun: toinen saa rahaa, kun eläimeni tekevät työt.”
Teuraseläimistä maksettava korvauskin on nykyisellään niin pieni, ettei sillä karjan pitoa yksinään saa kannattavaksi, hän harmittelee. ”Sonnin elopaino on 900 kiloa, teurastamo lupaa siitä 300–400 euroa.”
Muuta laidunpaikkaa karjalle ei tällä hetkellä ole. Harmaajärven mukaan karjan pääluku on kasvanut, koska hänelle on 10 vuoden ajan sanottu, että ensi vuonna joku laidunkohde löytyy.
”On hirvittävän ikävää, jos hän joutuu kokonaan karjasta luopumaan”, Raatikainen pohtii. Viimeisen 10 vuoteen uusia valtion laidunkohteita on tullut tarjolle vähän, sillä määrärahaa on ollut niukalti.
Helmi-ohjelma on kuitenkin muuttamassa tilannetta paremmaksi. ”Satakunnan alueella uusia kohteita on tulossa merkittävä määrä. Tilanne voi helpottua hänen näkökulmastaan.”
Myös vanhoja sopimuksia on parhaillaan umpeutumassa.
Satakunnan alueella vapautuvien laidunalueiden koko vaihtelee kymmenistä yli sataan hehtaariin. Uusista ja vapautuvista kohteista ilmoitetaan laidunpankissa, Raatikainen sanoo.
10.12. klo 13:44: Juttua korjattu. Aikaisemmin jutussa puhuttiin Metsähallituksen laidunpankista, mutta laidunpankkia ylläpitää ProAgria.
”Karjan pitoa ei saa kannattavaksi. Sonnin elopaino on 900 kiloa, teurastamo lupaa siitä 300–400 euroa.”
