Vuonna 1960 perustettu, muovipintaisia suojakäsineitä valmistava evijärveläisyritys Jokamuovi Oy ei jää polkemaan paikallaan maailman muuttuessa. Se on linjannut useita eri kehitystavoitteita, joihin se tähtää tiukasti lähivuosina.
"Yrityksemme haluaa edelleen valmistaa laadukkaita tuotteita Euroopassa, ja toiminnassa on oltava koko ajan vahva kansainvälinen ote", toimitusjohtaja Karoliina Sulkakoski tiivistää.
Jo nyt Jokamuovin markkinat ovat kansainväliset, sillä viennin osuus on lähes kaksi kolmasosaa.
"Haluamme kehittää osaamistamme viennin lisäksi myös valmistuksessa, sillä työntekijämme ovat meille tosi tärkeitä. Tästä hommasta ei tulisi mitään, jos meillä ei olisi tällaista porukkaa", hän jatkaa.
Kolmannen polven perheyrityksessä tunnistetaan kuitenkin omien voimien rajallisuus kehityshankkeiden toteuttamisessa. Siksi se onkin lähtenyt aktiivisesti hakemaan ulkopuolisia asiantuntijoita kirittäjikseen.
"Tänä vuonna osaomistajaksemme tuli kotimainen lääkeyritys Verman Oy, jonka perustaja on evijärveläislähtöinen Seppo Vertanen. Lisäksi osallistumme Kasvu Open -sparrausohjelmaan, jossa pääsimme jo eteenpäin Suomen sadan lupaavimman kasvuyrityksen joukossa", Sulkakoski sanoo.
Kasvu Open pistää hänen mukaansa yrityksen miettimään asioita uudelta kantilta. Lisäksi eri asiantuntijoilta sekä muilta kisaajilta tulee arvokkaita kommentteja ja ideoita, ja kisa tuo yritykselle myös tunnettuutta.
Jokamuovi on toiminut koko historiansa ajan maaseudulla Evijärvellä ensimmäisistä tehdyistä sileäpintaisista muovirukkasista lähtien ja se valmistaa vaativamman kategorian suojakäsineitä jatkossakin Suomessa.
"Kun teemme suojakäsineet ja niissä käytettävät muovisekoitukset itse, tiedämme mitä ne ovat. Valmistusta voidaan muuttaa tarvittaessa joustavasti ja nopeasti", Sulkakoski perustelee vuotuisen 350 000 käsineparin kokemuksella.
Kotimaisella valmistuksella Jokamuovi haluaa myös vaikuttaa asenteisiin eli kannustaa ihmisiä käyttämään suojakäsineitä. Sellaista työtä kun ei Sulkakosken mukaan olekaan, missä suojakäsineitä ei tarvittaisi.
"Suomessakin tapahtuvista noin 35 000 työtapaturmista 40 prosenttia kohdistuu käsiin, joten tehtävää riittää", hän korostaa.
Jokamuovi on löytänyt oman markkinarakonsa maailmalla JokaSafe-tuotemerkillä myytäville suojakäsineilleen. Vastaavat valmistajat ovat harvassa, sillä Euroopassa on vain pari muuta samalla alalla toimivaa yritystä.
Suojakäsineitä on kaikkiin käyttötarkoituksiin ja ominaisuuksiltaan ne kestävät PVC-muovipinnoitteensa ansiosta kuumaa, kylmää, mekaanista hankausta sekä kemikaaleja, jopa rikkihappoa.
Jokamuovi Oy:n perustajat, toimitusjohtaja Karoliina Sulkakosken vaari Esko Sulkakoski ja Matti Jokela, suuntasivat katseensa kotimaan lisäksi vientiin ja Neuvostoliittoon jo 70-luvun alussa. Itäisen naapurimaan merkitys yritykselle on ollut suuri, joten sen eri vaiheet ovat heijastuneet suoraan tehtaalle.
"Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 markkinat romahtivat alta eikä sinne mennyt parin paria useaan vuoteen", Sulkakoski muistelee.
Hetki oli huono, sillä tehdasta oli juuri laajennettu ja sinne oli siirretty koneita ostetusta Nokian Kumituotteen Ähtävän tehtaasta. Investoinnit oli laskettu pitkälle Neuvostoliiton viennin varaan. Lisäksi Suomi vaipui samoihin aikoihin syvään lamaan.
Yritys sai korvaavia vientikauppoja muualle ja myös Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995 koitui onneksi. Kun Jokamuovin suojakäsineet luettiin EU:ssa suojaimiksi, ne piti testauttaa ja sertifioida.
"Työterveyslaitoksen kanssa tehdyllä työllä saimme EU-sertifikaatin vuonna 1996. Sillä voitiin myydä tuotteita koko Euroopan alueelle ja se toimi käyntikorttina myös muille markkinoille", Sulkakoski sanoo.
Venäjän vienti elpyi 1990-luvun lopulla, kunnes 2008 alkanut kansainvälinen taantuma iski myös sinne. Se leikkasi JokaSafe-tuotteiden Venäjän viennistä kolmanneksen.
Siitä Venäjän asema on kuitenkin vahvistunut nykyiseen ja myös Venäjälle on tullut omat sertifikaattinsa. Tänä vuonna Jokamuovi teki suuren työn uusimalla sekä EU:n että Venäjänkin sertifikaattinsa viideksi vuodeksi.
Venäjän viennin osuus koko tuotannosta on 45 prosenttia ja saman verran jää myös Suomen osuudeksi. Loput 10 prosenttia viedään mm. Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä muihin Pohjoismaihin.
