8. luukku: Sibelius rakasti lauluja ja joulua

Sibelius harrastajavalokuvaaja Santeri Levaksen kuvaamana Ainolassa, Järvenpäässä, 1940-luvun alussa. Levas toimi Sibeliuksen sihteerinä lähes 20 vuotta. Kuva: Santeri Levas

Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää vietetään 8. joulukuuta. Tänä vuonna on Sibeliuksen juhlavuosi, sillä säveltäjän syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Sibelius sävelsi sinfonioiden ja konserttojen lisäksi suuren määrän runollisen viehättäviä, pienempiä sävelteoksia. Niihin hän löysi aiheita luonnosta: sen eläimistä, kasveista ja vaikkapa sääilmiöistä. Puille hän sävelsi kokonaisen sarjan, josta löytyvät pianoteokset kuuselle, männylle, koivulle, haavalle ja pihlajalle.

Myös joululaulut saivat Sibeliukselta arvokkaan panostuksen. "En etsi valtaa loistoa", "On hanget korkeat, nietokset" ja "Jo joutuu ilta" ovat upean monitasoisia ja koskettavia teoksia. Myös vähemmän tunnetut "Joulupukki kolkuttaa" ja "Jo on joulu täällä" tuovat joulunaikaan Sibeliukselle tyypillistä kohottavaa laadukkuutta.

Säveltäjän pienemmät työt herättivät kriitikoissa aikoinaan pahennusta: musiikillisen neron olisi tullut käyttää kaikki voimavaransa suurtöiden työstämiseen. "En etsi valtaa loistoa" osoittaa kuitenkin, ettei sävellyksen tarvitse olla pitkä ja monimutkainen ollakseen arvokas ja tärkeä. Yhdistettynä Zacharias Topeliuksen tekstiin Sibeliuksen nuotit kytevät rauhan ja lempeyden henkeä niin voimakkaasti, että suomalaista joulua on miltei mahdotonta kuvitella ilman sitä.

En etsi valtaa loistoa, ensimmäinen säkeistö:

"En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan."

Videolla pianisti Erkki Korhonen luonnehtii Jean Sibeliuksen teosta Idylli, joka kuvailee suomalaista kesäpäivää.

Avaa myös joulukalenterin muut luukut!