Luonnonsuojelujärjestöt korostavat laiduntamisen tärkeyttä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Kuva: Jaana Kankaanpää
Eläimet laitumelle ja kasviproteiinin hinta alemmas – eläin- ja luonnonsuojelujärjestöillä on omat toiveensa maataloustuille
Tärkeintä on, että tuet kohdentuvat oikein, toteaa ympäristönsuojelupäällikkö Anne Antman Natur och Miljöstä. "Rahaa ei ole käytettävissä rajattomasti."
Talviaikainen kasvipeitteisyys ehkäisee ravinnevalumia. Kun maata ei muokata, myös hiili pysyy paremmin maaperässä. Kuva: Kari Salonen
Ulkoilumahdollisuudet ja riittävä tila parantavat eläinten hyvinvointia. Kuva: Kari SalonenEU-komission kesäkuussa julkaistussa asetusluonnoksessa vuosien 2021–2027 maatalouspolitiikan pitää edistää muun muassa kestävää maataloustuotantoa sekä unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteita.
Nämä lähtökohdat uudelle tukijärjestelmälle ovat ”ilman muuta hyvät”, toteaa luonnonsuojelujärjestö Natur och Miljön ympäristönsuojelupäällikkö Anne Antman.
Hänen mukaansa tulevan maatalouspolitiikan pitää ohjata maataloustuotantoa suuntaan, jossa huolehditaan niin ilmaston kuin vesistöjenkin kunnosta – luonnon monimuotoisuutta unohtamatta.
”Parhaimmillaan tukijärjestelmään valittavat yksittäiset toimenpiteet eivät kohdistu vain yhteen näistä tavoitteista vaan palvelevat useampia tavoitteita.”
Oleellinen seikka on kuitenkin toimien oikea kohdentaminen, Antman muistuttaa.
”Se on kuitenkin selvä asia, että rahaa ei ole käytettävissä rajattomasti. Esimerkiksi suojavyöhykkeitä on järkevien perustaa niille pelloille, joilla niistä saavutetaan paras hyöty, kuten eroosioherkille rinnepelloille vesistöjen ja valtaojien varsilla.”
Antman on mukana EU:n maatalouspolitiikan kansallisen valmistelun työryhmässä, joka keskittyy maataloustuotannon kehittämistoimenpiteisiin.
Mitä politiikan suuret kuviot sitten voisivat tarkoittaa käytännön toimenpiteinä?
Erityisen korkealle Antman nostaa sellaiset toimet, jotka edesauttavat maaperän ja maan kasvukunnon ylläpitoa.
”Kun viljelymaa on kunnossa, se auttaa samaan aikaan pidättämään ravinteet pellossa, sitomaan hiiltä maaperään ja tuottamaan parempia satoja.”
Lisäksi sillä pystytään huolehtimaan vielä yhdestä komission tavoitteeksi kirjatusta päämäärästä, ruokaturvasta.
”Tulevaisuudessa säät voivat olla hyvinkin arvaamattomia. Kun viljelymaa on hyvässä kunnossa, meillä on paremmat mahdollisuudet selvitä myös äärisäistä.”
Monimuotoisuuden näkökulmasta puolestaan merkittävä toimi on edistää karjan laidunnusta varsinkin perinnebiotoopeilla ja luonnonlaitumilla.
Maatalousympäristöistä uhanalaisimpia ovat juuri alueet, joilla on harjoitettu karjan laidunnusta, joten laiduntavan karjan merkitys on aivan valtavan iso, Antman muistuttaa.
”Erityisen tärkeää on juuri saada luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit sopivan hoidon piiriin, mutta peltolaidunnuskin ylläpitää monimuotoisuutta.”
Maataloustuotannon kehittämistoimenpiteisiin keskittyvässä ryhmässä on mukana luonnonsuojelujärjestön ohella myös eläinsuojelujärjestö. Sitä edustaa Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton Sey:n toiminnanjohtaja Kati Pulli.
Myös Sey toivoo tulevaisuudelta politiikkatoimia, jotka vähentäisivät lihan kulutusta.
”Tavoitteena tulee olla niin eläintuotteiden kuluttamisen kuin tuotantoeläinten määrän vähentäminen. Tuilla pitäisi pyrkiä siihen, että kasviproteiini olisi kuluttajalle halvempaa kuin lihaproteiini”, Pulli toteaa.
Hän kummeksuu sitä, että maatalousasioista vastaava maa- ja metsätalousministeriö on myös kansallisten ravitsemussuositusten takana. Ne suosittavat juuri Sey:n tavoitteiden mukaista ruokavaliota.
Tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä Pullin mielestä pelkällä tukijärjestelmään rakennetulla ohjauksella.
”Se vaatii myös muita yhteiskunnallisia päätöksiä ja toimenpiteitä, esimerkiksi lihan kulutuksen verottamista.”
Verotuksella voitaisiin hänen mukaansa vastata tuottajien pelkoon, että kotimaiseen tuotantoon kohdistuvat muita tiukemmat vaatimukset johtaisivat tuontilihan kilpailuaseman vahvistumiseen.
Monet asiat vaativat ylipäätään ratkaisuja, joita haetaan yhteistyössä kansainvälisesti. Eläinten kohtelu ei kokonaisuutena parane, jos muualla annetaan rahaa sellaiseen, jota Suomessa rajoitetaan, Pulli korostaa.
Pullilla on kokemusta tukijärjestelmien valmistelusta jo entuudestaan. Hän on ollut mukana työstämässä eläinten hyvinvointikorvausta.
Hän kannattaa järjestelmän säilyttämistä, vaikka sitä pitääkin hänen mielestään kehittää edelleen.
”Suhtaudun hyvin skeptisesti tukiin, jos korvaus kohdistuu hyvin intensiiviseen tuotantoon.”
Intensiivisellä tuotannolla hän ei tarkoita niinkään suuria tiloja vaan tehokkuutta, joka vaarantaa eläimen hyvinvoinnin.
”Esimerkiksi broilerit on jalostettu kasvamaan liian nopeasti, eli muutoksen täytyy lähteä jalostuksesta asti. Samoin sianlihantuotannossa porsitushäkeistä ja kananmunantuotannossa virikehäkeistä tulisi jo päästä eroon.”
Jatkossa tukiehtoihin pitäisi Pullin mielestä sisällyttää myös se, että tukien saaminen vaatisi tilalta koko Suomen lain noudattamista. Nyt näin ei ole, hän huomauttaa.
Pulli on vakuuttunut siitä, että eläinsuojelujärjestöjen kannattama malli olisi myös viljelijäväestön etu. Kun lihan kulutus vähenee ja kulutus painottuu laadukkaaseen lihaan, lopputuloksena on paitsi paremmat olot eläimille myös parempi mieli ja kunnolliset tulot tuottajalle itselleen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
