Pellot pakettiin ja tapporahat lehmistä – maatalouden rakennemuutos johti maatalousyrittäjän ahdinkoon ja MYEL:in syntyyn
Maatalousyrittäjien eläketurvan huoltosuhde on alusta saakka ollut heikko, mutta järjestelmä on kestänyt aikaa jo 50 vuotta.
Irma Pallonen työskentelemässä haravakoneella vehnäpellolla Kerkkoossa Porvoon maalaiskunnassa vuonna 1963.Maatalousyrittäjien eläkelain syntyä edelsi maatalouden rakennemuutos, joka kiihtyi 1960-luvulla.
Lisämaan raivaus vaihtui peltojen paketointiin, ja teuraaksi lähetettävistä lehmistä maksettiin niin kutsuttua tapporahaa, jotta paisuva ylituotanto saataisiin kuriin.
Pienviljelijöiden leipä kapeni entisestään, kun metsiin ilmestyivät ensin moottorisahat ja sitten monitoimikoneet.
”Metsätalouden koneellistuminen vei työt kymmeniltä tuhansilta”, sanoo viestinnän asiantuntija Kimmo Kontio Eläketurvakeskus ETK:sta.
Muutosten puhuri aloitti maaseudun tyhjenemisen, kun väki muutti kiihtyvällä tahdilla työn perässä kaupunkeihin ja lahden yli Ruotsiin.
”Mikä muu elinkeino ei luovuttanut niin paljon työvoimaa muiden elinkeinojen käyttöön kuin maatalous. Pelkästään rahalla vaikutussuhteita ei voi laskea”, Kontio sanoo.
Maatalous ja siihen läheisesti kytkeytyvä metsätalous olivat itsessään pääasiallinen eläkejärjestely Suomessa aina 1950-luvun lopulle asti. Vanhukset hoidettiin yleensä kotona, Kontio kertoo.
Kansaneläkkeen juuret puolestaan juontavat vuoteen 1939, mutta nykymuotoinen työeläketurva syntyi pääasiassa 1960-luvulla.
Työntekijäin eläkelaki tel ja lyhytaikaisissa työsuhteissa työskentelevien eläkelaki lel tulivat voimaan 1962. Samalla vuosikymmenellä uudistettiin julkisen puolen eläketurvaa.
Vuonna 1970 astuivat voimaan yrittäjien eläkelaki yel ja maatalousyrittäjien eläkelaki myel.
Emännät tosin pääsivät tasa-arvoisiksi isäntien kanssa vasta 1983, kun heidän ei tarvinnut puolittaa myelin perustana olevaa työtuloa isäntien työtuloon.
Maatalousyrittäjien eläketurva antoi maan siihenastisen valtaelinkeinon vanheneville harjoittajille vähimmäiseläkkeineen edes jonkinlaista turvaa, Kontio sanoo.
”Olisi ollut nurinkurista, että maataloustuottajat ja yrittäjät, eli pitkälti yli puoli miljoonaa suomalaista, olisi jätetty ulkopuolelle.”
”Muuten rakennemuutoksen vaikutukset olisivat olleet monien pientilallisten kohdalla todella karuja. Olisi voitu puhua, ei vain ’unohdetusta’, vaan suorastaan ’hylätystä’ kansasta.”
Myelin syntyyn vaikutti voimakkaasti tuottajajärjestö MTK, joka Kontion sanoin oli sotien jälkeen voimiensa tunnossa kasvattaen jäsenmääränsä nopeasti.
Aiemmista palkansaajien työeläkkeiden kokemuksista viisastuneena myelissä ja yelissä ei ollut mitään karenssia, vaan kaikki 1904 jälkeen syntyneet pääsivät mukaan.
”Osa myelin historiallista merkitystä on, että se toi yel-eläketurvan sitä vastaan hangoitteleville muille yrittäjille vähän sivutuotteena.”
Kontio kertoo monen viljelijänkin vastustaneen myeliä. ”Heidän oli vaikea nähdä vakuutusta sijoituksena.”
Myelin huoltosuhde on alusta saakka ollut heikko; eläkkeellä on aina ollut enemmän yrittäjiä kuin mitä eläkkeen maksajia on, Kontio toteaa. Tilanne on muuttumassa muidenkin työeläkkeiden kohdalla ja huononee edelleen syntyvyyden laskiessa, Kontio huomauttaa.
Myel rakennettiin pienviljelyksen vielä ollessa voimissaan ja perheviljelmäpohjaiselle maataloudelle. Tilakoko on sittemmin suurentunut voimakkaasti ja erilaiset yhtiömuodot yleistyvät.
Pitäisikö myel ja yel yhdistää?
Kontio ei ota yhdistämiseen kantaa mutta toteaa, että tarvitaan ylipäätään sosiaaliturvaa ja eläkejärjestelmiä, jotka mukautuvat ja muuttuvat vallitsevaan tilanteeseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
