”Huoletta voi lähteä lomalle, kun tietää, että lehmät on hyvin hoidettu ja onnellisia" – hyvä lomittaja hoitaa yrittäjän karjaa ja navettaa kuin omiaan
Maatalouslomittajat tekevät vastuullista ja raskasta työtä, jonka arvoa ei aina ymmärretä. Esimerkiksi palkoissa olisi kohentamisen varaa.
Heidi Hakkarainen on yksi kolmesta Loistolomittajasta, jotka valittiin Melan kampanjassa. Siihen hänet ilmiantoi Jukka Kurki Mikkilän tilalta, jonka luottolomittaja Hakkarainen on. Kuva: Lari LievonenHyvä lomittaja arvostaa työtään ja suhtautuu siihen myönteisesti, sanoo lieksalainen maatalouslomittaja Heidi Hakkarainen. ”Vaikka mennään hoitamaan toisen karjaa, pitää ajatella, että sitä hoitaa kuin omaansa.”
Parasta on eläinten kanssa työskentely, Hakkarainen kertoo. Työn hyviin puoliin kuuluu myös itsenäisyys.
On lomittajan työssä huonojakin puolia. Päivät jakautuvat kahtia eli aamu- ja iltavuoroon. Edestakaista ajamista kertyy paljon, pisimmillään 20–30 kilometriä suuntaansa, Hakkarainen kertoo. Kaikkiaan kilometrejä kertyy vuodessa 20 000.
Hakkarainen on yksi kolmesta Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Loistolomittaja-kampanjan voittajasta, jotka julkistettiin eilen torstaina.
”Mukava yllätys, kivalta tuntuu”, Hakkarainen kuvailee tuntojaan.
Hakkarainen on koulutukseltaan eläintenhoitaja. Hän aloitti työt Pielisen Karjalan lomituspalveluyksikössä ensin tuntityöläisenä vuonna 2014. Neljä vuotta myöhemmin pesti muuttui vakituiseksi ja kokoaikaiseksi.
Lomitettavat karjatilat sijaitsevat Lieksassa ja ovat pääasiassa lypsykarjatiloja. Lehmämäärä vaihtelee 15:stä aina yhden robotin karjoihin saakka.
Kuluneina seitsemänä vuotena pienimmät tilat ovat lopettaneet. Mennään kohti isoja ja koneellistettuja navetoita, Hakkarainen kertoo.
Loistolomittaja-kampanjan tavoitteena on lisätä lomittajan työn arvostusta. Sitä ala kaipaa kipeästi, koska työ ei houkuttele nuoria.
Hakkaraisesta vetovoimaa lisäisi lomittajan työn hyvien puolien esiin tuominen ja se, ettei aina kerrottaisi vain huonoja asioita. ”Ettei pelästytettäisi uusia heti pois.”
Lomittajan työn maineen parantaminen on Hakkaraisen mielestä niin Melan, Maatalouslomittajat ry:n kuin lomitusyksiköidenkin vastuulla.
Maidontuottaja Jukka Kurki ilmoitti Hakkaraisen lomittajakisaan. Lieksassa sijaitsevan Mikkilän tilan yhden lypsyrobotin pihatossa on vajaat 60 lehmää. Peltoa on noin 130 hehtaaria.
Hakkarainen on ollut vuosia tilan luotto- ja omalomittaja. Hän on vuosien saatossa kehittynyt yhä paremmaksi ja ammattitaitoisemmaksi, Kurki kiittelee.
”Huoletta voi lähteä lomalle, kun tietää, että lehmät on hyvin hoidettu ja onnellisia ja navetta siisti.”
Kurki arvostaa myös sitä, että Hakkarainen osaa ajaa koneita, käyttää sujuvasti tietokonetta ja hallitsee robotin toiminnan seuraamisen. ”Kaiken lisäksi hän on mukava ja hauska.”
Koneilla ja niiden parissa työskentely on nykyajan karjatiloilla yhä tärkeämpää. Kaikkien lomittajien on sukupuolesta riippumatta osattava ajaa koneita, kuten traktoria ja säilörehuvaunua, Kurki painottaa.
Kotieläintuottajat tietävät, miten arvokkaita lomittajat heille ovat. ”He hoitavat toisten yrityksiä ja eläimiä auttaen yrittäjiä jaksamaan työssään”, Kurki muistuttaa.
Lomittajien merkitystä kotieläintuottajille ja jopa huoltovarmuudelle ei yhteiskunnassa Kurjen mielestä ymmärretä.
Hänen mukaansa yksi keino lomittajien arvostuksen nostamiseksi on korostaa koko maatalouden ja sen parissa työskentelevien merkitystä. Arjen sankareita ovat lomittajien lisäksi esimerkiksi maito- ja rehuautojen kuljettajat.
Lisäksi Kurki nostaa esiin alhaisen palkan, joka kertoo karua kieltään lomittajien työn arvostamisesta.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
