Mansikkatilan arkea varjostaa sota – tulijoita töihin olisi, mutta majoituspaikkoja ei ole ukrainalaisille tarpeeksi

Oleksandr Odnovorchenko (vas.) saapui Alanteen tilalle viikkoa ennen juhannusta. Olena Ivanashko (kesk.) ja Yana Hladka ovat olleet tilalla pitempään.  Kuva: Carolina Husu

Paimiossa sijaitsevan Alanteen marjatilan työntekijöistä kaksi kolmasosaa on ukrainalaisia. Näin oli jo ennen helmikuun sodan alkua.

Yana Hladka saapui Suomeen maaliskuussa vain viikkoja Ukrainan sodan alun jälkeen. Ennen sodan alkua hän asui Kiovassa ja työskenteli Turkin kielen kääntäjänä. Hladkan äiti on työskennellyt Alanteen tilalla vakituisesti jo vuosia. Sodan alettua äiti ilmoitti, että joko Yana tulee Suomeen tai äiti lähtee Yanan luo Kiovaan. Yana saapui maaliskuussa Suomeen ja ryhtyi töihin heti työluvan saatuaan. Äidin lisäksi Alanteen tilalla ovat hänen isoäitinsä ja tätinsä. Serkut ovat edelleen Ukrainassa, ja Hladka pitää heihin yhteyttä päivittäin.

Helmi-huhtikuussa Suomeen saapuneet toivoivat pääsevänsä töihin mahdollisimman pian, mutta työlupien saaminen osoittautui aluksi hyvin haastavaksi. Nyt rekisteröityminen ja työluvan saaminen vie noin puoli päivää.

Sodasta puhutaan tilan arjessa ja uutiset vetävät edelleen mielen matalaksi.

”Sodan alettua meni muutama viikko, jolloin emme paljoa nukkuneet. Monet meillä työskentelevät äidit lähtivät hakemaan lapsiaan Puolan rajalta”, Antti Alanne kertoo.

Alanteen tilalla Paimiossa työskentelee tällä hetkellä yli 100 ukrainalaista kausityöntekijää. Meidän tilalla on majoitusta noin 130–140 hengelle. Majoituspaikat ovat nyt täynnä, mutta lisää työvoimaa tarvittaisiin vielä noin 50 henkilön verran.

Työntekijöiden lisäksi noin 30 henkilöä on ukrainalaisten perheenjäseniä. Tällä hetkellä kouluikäisiä lapsia on noin 25 ja lisäksi alle kouluikäisiä muutamia. Koulun kesäloman aikana työntekijät järjestävät lastenhoitovuorot, minkä vuoksi osa työntekijöistä on aina poissa töistä.

Mansikan pääsatokausi on alkamassa ja työvoimaa tarvittaisiin kiireesti lisää.

Tulijoita olisi kyllä Ukrainasta, mutta heille ei ainakaan vielä ole löydetty lisämajoituspaikkoja. Yhteistyötä paikallisten yritysten, yksityishenkilöiden ja kaupungin kanssa tehdään jatkuvasti.

Tilan työkausi kestää helmi–maaliskuun vaihteesta marraskuun loppuun. Joulu–helmikuun ajan vakituiset työntekijät ovat Huiskulan kukkatarhalla töissä.

Alanteen tilalla on noin 90 hehtaaria puutarhaviljelyä. Tärkeimmät viljeltävät marjat ovat mansikka, vadelma, karhunvadelma, parsakaali ja pensasmustikka. Marjojen lisäksi puutarhakasveina viljellään myös palkohernettä ja parsakaalia. Puutarhaviljelyn ohella tilalla viljellään kauraa, kuminaa, rapsia ja ruokahernettä noin 100 hehtaarin alalla.

Pidempään Suomessa olleet työntekijät saavat mahdollisuuden ylenemiseen työssään. Olena Ivanashko on ollut viimeiset 8 vuotta Alanteen tilalla töissä. Hän toimii tällä hetkellä ryhmänvetäjänä. Ivanashkon lapset tulivat Suomeen jo kaksi vuotta sitten ja käyvät koulua Turussa.

Työntekijöistä pidetään tilalla hyvää huolta. Tilan lähiympäristössä liikutaan suurimmaksi osaksi pyörällä. Kauppareissuille lähdetään porukalla bussilla kaksi kertaa viikossa. Kyyti asioille järjestetään aina tarvittaessa.

Olena Ivanashko on ollut Suomessa jo 10 vuoden ajan ja työskennellut viimeiset 8 vuotta Alanteen tilalla. Nyt hän työskentelee ryhmänvetäjänä.  Kuva: Carolina Husu

Aikaisemmin töihin tulijoilta on edellytetty englannin kielen taitoa, mutta tänä vuonna siitä on joustettu. Yhteisiä kielikursseja on järjestetty halukkaille.

Jokaisella poimijalla on oma viivakoodi, joka merkitään poimintalaatikoihin. Poimijat näkevät tienestinsä ja poimintamääränsä reaaliaikaisesti sovelluksesta. Saman sovelluksen kautta seurataan muun muassa tilan lohkokohtaisia satomääriä ja päiväpoimintaa.

Antti Alanne aloitti marjanviljelyn vuonna 1990. Nykyisinkin Alanteen Tila Oy pyörii edelleen perhevetoisena yrityksenä Antin pojan Aarni Alanteen aloitettua tilanpidon vuonna 2017.

Ensimmäiset ukrainalaiset työntekijät saapuivat Alanteen tilalle 1990-luvun loppupuolella. Tällä hetkellä 80–90 prosenttia marjanpoimijoista ja viljelyyn osallistuvista vaki- ja kausityöntekijöistä on kotoisin Ukrainasta.

”Ukrainalaiset ovat monialaosaajia. He pystyvät tekemään monenlaista ja he oppivat koko ajan lisää. Näin he pystyvät myös etenemään urallaan”, Antti Alanne kertoo.

Yhteensä viime kesänä Alanteen tilalla oli noin 200 palkansaajaa, joista kolmasosa on suomalaisia tai Suomessa vakituisesti asuvia.

Antti (vas.) ja Aarni Alanne omistavat Alanteen tilan Paimiossa. Ukrainalaisia kausityöntekijöitä on ollut tilalla 1990-luvun lopusta lähtien.  Kuva: Carolina Husu

Syksyn suunnitelmat ovat vielä avoinna. Sota Ukrainassa ei vaikuta vielä loppuvan. Kuitenkin vain 70 majoituspaikkaa Alanteen tilalla on talviasuttavia.

”Syksyn tilanteeseen ei ole vielä vastausta. Suomen Punaiselta Ristiltä on kyselty apua, mutta heilläkään ei ole vastausta tilanteeseen”, Aarni kertoo.

Kevään aikana ylimääräisiä kuluja humanitäärisestä majoituksesta tuli yli 10 000 euroa kuukaudessa. ”Kassa ei tule kestämään tällaista pitkässä juoksussa, joten jotain ratkaisuja on pakko keksiä. Tänäkin vuonna oli tarkoitus tehdä investointeja, mutta ne ovat nyt tilanteesta johtuen jäissä”, Aarni toteaa.

”Luovuttamassa ei nyt kuitenkaan olla. Marjapuoli ei elä maataloustuilla, vaan se on vahvasti markkinapohjainen tuote. Luotamme siihen, että suomalaiset arvostavat kotimaista mansikkaa. Kustannukset ovat yleisesti kuitenkin nyt nousseet 15–20 prosenttia, mutta sitä ei ole vielä saatu siirrettyä marjan hintoihin. Lakkiaisten alla marjoja myytiin jopa halvemmalla kuin viime vuonna samaan aikaan.”