Kala antaa elannon Jari Lehikoiselle – kalastajan ammatti oli miehen haave pienestä pitäen

Jari Lehikoinen pyytää talvikaudella kalaa verkkojen lisäksi katiskoilla. Mateet olivat tammikuussa siirtymässä mataliin rantavesiin kutemaan. Kuva: Ilpo Paananen

Leudon talven takia Jari Lehikoinen on liikkunut jäällä ponttoneilla varustetulla moottorikelkalla tammikuun loppupuolelle asti. Kuva: Ilpo Paananen

Kalastaja Jari Lehikoisen kalastusalueena on Liperin ja Polvijärven kuntien alueella sijaitseva Viinijärvi. Kalalla hän käy maapaikaltaan Polvijärven Solan kylästä käsin.

Pienestä pitäen kalastusta harrastaneelle Lehikoiselle itsenäinen kalastajan ammatti oli pitkään haaveena.

"Silloin 90-luvun puolivälissä oli vähän vaihtoehtoja työllistymiseen, ja halusin kokeilla pärjääkö kalastuksella. Siihen oli mahdollista ryhtyä pienellä pääomalla", Lehikoinen perustelee.

Hän on viihtynyt ammatissaan niin hyvin, ettei muuta vaihtoehtoa ole tarvinnut edes miettiä.

Vaikka monet asiat ovatkin matkan varrella yllättäneet, kalastuselinkeino on vastannut odotuksia.

Usko omaan tekemiseen ja ammattikalastukseen on säilynyt vahvana.

"Järvikalan arvostus ja menekki ovat kasvaneet ja särkikalan arvostuksen nousu ovat antaneet lisäuskoa ammattimaiseen järvikalastukseen", Lehikoinen näkee.

Hän pitää Viinijärveä keskisuurena järvenä, joka antaa riittävän toimeentulon. Kalakantakin on kohtuullisen runsas ja vaihtelee vuoden mittaan. Lehikoisen aloittaessa ammattikalastajana Viinijärven kuhakanta oli heikko.

"Kuha on halutuin järvikala, ja nyt kuhakanta on hyvä", hän vertaa.

Kysyntää on myös ahvenella ja särjellä. Merkittäviä pyyntikaloja ovat lisäksi hauki ja made sekä hetkellisesti myös muikku.

Myyntiin Lehikoisen pyytämät kalat menevät liperiläisen Kalatukku H. Malinen Oy:n kautta.

Kylmäketjun katkeamattomuus edellyttää kesäkaudelle riittävän jäähileen saannin. Jäitä kuluu 500–1 000 litraa viikossa.

"Minulla on aina jäitä kahden vuorokauden hätävara olemassa siltä varalta, että jäähileasemilta jäätä ei olisikaan saatavissa."

Lauhan talven merkittävin haitta on, että se vaikeuttaa järvellä liikkumista. Itse saaliin kokoon lämpötilalla ei ole vaikutusta.

"Saaliiseen lauhat säät vaikuttavat siinä tapauksessa, ettei pyyntöjä saada veteen", Lehikoinen sanoo.

Viinijärvi on isoihin vesistöihin verrattuna pienehkö, ja järvelle pääsee alkutalvesta paremmin kuin isoille selille.

Lehikoinen ei kaipaa kovia pakkastalvia. Järven jäätymisajankohtaa tärkeämpää on, että jäät tulevat kerralla riittävän vahvoiksi.

"Ettei tarvitse arpoa sitä joutuuko verkot nostamaan viikon päästä pois ennen kuin jäät sulavat."

Kalastajana Lehikoinen on ollut alusta asti utelias ja aktiivinen pyyntöjen tekniikan kehittäjä. Särkikalojen ja ahvenen pyytämisessä käytettävät katiskat on suunniteltu valikoiviksi. Tavoitteena on, että vedestä nousee mahdollisimman vähän elintarvikekelvotonta kalaa.

"Pienikokoinen kalakanta saa jäädä järveen rauhassa kasvamaan tulevien vuosien pyyntiä varten", hän tähdentää.

Lehikoinen arvioi, että pari vuotta sitten voimaan tullut uusi kalastuslaki on lisännyt harmaata taloutta, koska yksityisellä puolella ilmenee epätietoisuutta lain sisällöstä. Monet luulevat edelleenkin, että 10 000 euron arvonlisäveron raja tarkoittaa sitä, ettei sen alle jäävästä kalan myynnistä tarvitse maksaa veroja lainkaan.

"Heidänkin pitäisi olla ennakkoverorekisterissä ja maksaa veroa myyntituloistaan", Lehikoinen sanoo.

Vuoden alusta voimaan tulleen uuden elintarvikelain pelättiin ennakkoon nostavan tuntuvasti valvontamaksuja, näin ei kuitenkaan käynyt.

"Uuden lain myötä kalastajat tulivat säännöllisen alkutuotantovalvonnan piiriin. Uutta oli myös elintarvikehuoneiston ilmoituksen tekeminen Ruokavirastolle."