Lukijalta: Sikarutto ei saa muuttua Kaakkois-Suomen elinkeinokriisiksi
Korvauskysymykset on selvitettävä ajoissa – ennen kuin mahdolliset menetykset kasvavat suuriksi, kirjoittaa kansanedustaja Paula Werning (sd.). ”Valtion vastuuta ei pidä pohtia vasta siinä vaiheessa, kun yrittäjä on jo menettänyt toimeentulonsa.”
Rajoitusalueesta kertova kyltti ASF-tartutantapausharjoituksissa vuonna 2025. Kuvituskuva. Kuva: Eija VallinheimoAfrikkalainen sikarutto on vakava eläintautikriisi, jonka vaikutukset eivät rajoitu sikatiloille. Kaakkois-Suomessa tauti herättää nyt ymmärrettävästi huolta myös viljelijöissä, metsänomistajissa, yrittäjissä ja kaikissa luonnossa liikkujissa.
Sikarutto ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta sioille se on erittäin vakava ja usein tappava tauti. Sen torjunta on otettava vakavasti. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei torjunta itsessään aiheuta kohtuuttomia seurauksia ihmisille ja elinkeinoille.
Juuri nyt tarvitaan ennen kaikkea selkeyttä. Mitä maastossa saa tehdä? Mitä pitää välttää? Miten marjastaja, metsästäjä, sienestäjä tai koiran kanssa luonnossa liikkuva voi omalla toiminnallaan ehkäistä taudin leviämistä?
Ohjeiden pitää olla helposti löydettävissä ja samanlaisia riippumatta siitä, mistä niitä etsii. Epävarmuus ruokkii huolta, ja sitä voidaan vähentää hyvällä ja oikea-aikaisella viestinnällä.
Toinen suuri kysymys liittyy toimeentuloon. Jos liikkumista tai toimintaa joudutaan rajoittamaan, vaikutukset voivat ulottua paljon sikataloutta laajemmalle. Mitä tapahtuu viljelijälle, metsänomistajalle tai koneyrittäjälle? Entä matkailuyrittäjälle, tapahtumajärjestäjälle tai luonnontuotteita keräävälle ja myyvälle yrittäjälle?
Valtion vastuuta ei pidä pohtia vasta siinä vaiheessa, kun yrittäjä on jo menettänyt toimeentulonsa.
Sikatilojen osalta korvausjärjestelmät ovat selkeämpiä. Muiden elinkeinojen kohdalla tilanne ei ole yhtä yksinkertainen. Siksi korvauskysymykset on selvitettävä ajoissa – ennen kuin mahdolliset menetykset kasvavat suuriksi.
Valtion vastuuta ei pidä pohtia vasta siinä vaiheessa, kun yrittäjä on jo menettänyt toimeentulonsa. Jos yhteiskunta joutuu rajoittamaan elinkeinotoimintaa vakavan eläintaudin torjumiseksi, on myös pystyttävä keskustelemaan siitä, miten syntyviä kohtuuttomia menetyksiä voidaan korvata.
Tässä tilanteessa katse kääntyy maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahiin. Tarvitaan johtajuutta, nopeita ratkaisuja ja ennen kaikkea konkreettisia vastauksia. Pelkkä tilanteen seuraaminen tai rauhoittelu ei riitä.
Myös kansalaisille olisi perusteltua avata erillinen neuvontapalvelu, josta saisi helposti vastaukset sikaruttoon, luonnossa liikkumiseen ja mahdollisiin rajoituksiin liittyviin kysymyksiin.
Sikaruttoa on torjuttava tehokkaasti. Se on kaikkien etu. Mutta yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että torjuntatoimista aiheutuu ihmisille ja elinkeinoille mahdollisimman vähän tarpeetonta haittaa.
Kaakkois-Suomen ihmisillä ja yrittäjillä on oikeus tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten heidän toimeentulonsa turvataan. Nyt tarvitaan vastauksia – ei lisää epätietoisuutta.
Paula Werning
kansanedustaja (sd.)
Kouvola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





