Perinteinen lammastalousvauhdittaa eroosiota Färsaarilla
Färsaarilla on lampaita kaikkialla. Vain muutamia lampaita omistavat harrastelampurit käyttävät aitoja. Terhi Torikka Kuva: Viestilehtien arkistoFÄRSAARET (MT)
Lentokone koukkaa taidokkaasti pienelle kentälle vihreiden vuorten väliin. Voimakkaan jarrutuksen jälkeen ikkunasta näkyy vuorten lisäksi ensimmäisenä lampaita.
Yksi pitkävillainen uuhi karitsansa kanssa siellä, toinen täällä. Aitoja ei missään.
”Niitä ei tarvita, lampaat osaavat pysyä oman tilan mailla”, maatalouden tutkimuskeskuksen johtaja Rólvur Djuurhus sanoo.
Tieto lampaiden fiksuudesta tekee ensin vaikutuksen. Osaisivatpa suomalaisetkin lampaat.
Pian selviää, että satojen vuosien aikana opitut reviirit pitävät, koska lampaiden määrä on äärirajoilla.
Kullakin tilalla on yhä lampaita niin paljon kuin sen maiden on satoja vuosia sitten päätetty pystyvän ruokkimaan.
Mikäli jokin tila pienentäisi katrasta, naapurien lampaat alkaisivat vallata alaa. Siksi lampaita ei vähennetä, vaikka nurmi on kaikkialla kaluttu lähes maan tasalle.
Toinen syy on se, että siinä missä suomalaiset syövät vuodessa 600 grammaa lammasta, färsaarelaiset syövät sitä yli 35 kiloa. Yli puolet on tuontilihaa.
Lisäksi färsaarelaisilla on aina ollut lampaita. ”Emme osaa olla ilman”, lammasyhdistyksen puheenjohtaja Anna Rubeksen sanoo.
Lammastiloja on noin 440, mutta pääelinkeino lampaat ovat alle kymmenelle. Lisäksi on noin tuhat harrastelampuria, joilla on keskimäärin viisi lammasta.
Saarien uuhimäärä, 70 000, on ollut käytännössä muuttumaton jo satoja vuosia. Siihen ei lasketa harrastelijoiden lampaita.
Siellä täällä vuorten rinteillä näkyy mustia laikkuja ja isompia kasvittomia alueita. Pääosa johtuu ylilaidunnuksesta, tutkija Gunnar Bjarnason kertoi Färsaarilla pidetyssä Pohjoismaisessa lammaskonferenssissa, Internordenissa.
Lampaita laidunnetaan ympäri vuoden, käytännössä kaikkialla.
Eläimiä on liikaa lähes joka tilalla. Satoja vuosia sitten tehdyt päätelmät sopivasta tilakohtaisesta eläinmäärästä kaipaavat kipeästi päivitystä, mutta paikallisten on vaikea hyväksyä sitä.
”Tästä ei juuri puhuta, asia on tabu”, Bjarnason sanoo.
Hänkin on jo lähes luovuttanut.
”Kyllä, monet lampureista vihaavat häntä”, vahvistaa Gunnarin kollega Dorthea Joensen murheellisena. ”Vain jotkut ymmärtävät. Yleensä sellaiset, jotka ovat käyneet katsomassa lammastaloutta ulkomailla.”
Kynnys lammastalouden muutokseen on korkea vahvojen perinteiden ja korkeiden kustannusten vuoksi.
Vuoristolaidunten aitaaminen olisi kallista ja työlästä, paikoin mahdotonta. Ilman aitoja lampailta ei kuitenkaan säästy yksikään kasvi, johon ne ulottuvat.
Johann Patursson on yksi harvoista lampureista, jotka eivät käy tilan ulkopuolella työssä. Samalla hän on yksi niistä, jotka ovat kuunnelleet ajatuksella luentoja eroosiosta.
Paturssonilla on 800 hehtaaria laidunta ja noin 370 lammasta.
Hän haluaisi vähentää lampaiden määrää ja siirtyä laiduntamaan osaa eläimistä viljellyillä nurmipalstoilla. Paremmalla ruokinnalla karitsojen määrä ja lihatuotos kasvaisivat, vaikka pääluku pienenisi.
”Tehokkuus kiinnostaa, mutta aitaamisessa on paljon työtä.”
Anna Rubeksen kertoo, että alan tavoite on nostaa lihan kulutuksen kotimaisuusastetta ja lisätä tuotantoa.
Osa tuottajista kuitenkin pelkää, että palstalaidunnuksella katoaa karitsanlihan hyvä maku ja perinteet.
”Tarvittaisiin lisää tutkimusta ja todisteita.”
Hän itse on yrittänyt pienentää katrastaan nähdäkseen, miten laidunpaineen kevennys vaikuttaa maahan. Kokeilu on tyssännyt naapuritilan lampaisiin, jotka ovat levinneet Rubeksenin puolelle.
Färsaarten maatalousministeri Jacob Vestergard totesi Internordenia avatessaan maan lammastalouden olevan ekologista. Hän arveli, että lampaiden sisäruokinta vaikuttaisi maan luontoon negatiivisesti.
”Tarvittaisiin selkeä suunnitelma, mutta poliitikot eivät ole kiinnostuneita. Muutosta ei ole näkyvissä”, Rubeksen huokaa.
Yhdelle saarelle sentään suunnitellaan kokeilua, jossa sitä laiduntaisi vain pieni joukko lampaita. Tämän odotetaan osoittavan, miten laidunpaineen keventäminen vaikuttaisi.
Positiivista on myös lammastuotteiden hyvä kysyntä. Oman lampaan tarjoileminen turisteille tuo lisäansioita yhä useampaan perheeseen.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
