Tytär jatkaa tilaa vasta löydettyään sopivan puolison

Parikkalalainen Jonna Myllys, 24, hyppäsi vuodenvaihteessa isänsä saappaisiin. Emolehmätila työllistää myös hänen puolisonsa Jori Nenosen, 24. "Yksin en varmaan olisi tähän ruvennuti", Myllys sanoo. Kuva: Anni Huovila

Sukupolvenvaihdoksissa tila menee harvoin perheen tyttärelle. Vuonna 2014 tehdyistä perheen sisäisistä sukupolvenvaihdoksista vain joka kahdeksas tila siirtyi tyttären nimiin.

Tyttöjen vähäinen osuus selittyy emännyyttä tutkineen Maarit Sirenin mukaan ainakin osittain sillä, että sukupolvenvaihdos tulee ajankohtaiseksi liian aikaisin. Usein tytöt kiinnostuvat jatkamisesta vasta löydettyään rinnalleen isännäksi sopivan puolison.

"He ajattelevat, etteivät selviä yksin", yhteiskuntamaantieteen dosenttina Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä Sireni toteaa.

Tilan koolla ja tuotantosuunnalla on jonkin verran vaikutusta jatkajan sukupuoleen. Sukupolvenvaihdoksia Melassa hoitava Mats Lemström on pannut merkille, että suuret lypsykarjatilat menevät yleensä pojille ja hevostilat tytöille.

"Tytöt ovat herkempiä kehittämään tilaa niin, että maatalouden oheen tulee muutakin toimintaa", Lemström sanoo.

Vain muutama prosentti tiloista menee sukupolvenvaihdoksessa perheen ulkopuolelle. Silloinkin jatkaja on usein vävy, miniä tai muu sukulainen.

Lue koko juttu perjantain MT:stä viikonvaihdesivulta.

MT:n verkkosivulla on viikon kysymys, joka liittyy aiheeseen.