MT vuonna 2002: Suomalaiset pääsevät viljelemään Karjalaa

Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (vas.) ja Venäjän maatalousministeri ja varapääministeri Aleksei Gordejev tapasivat Helsingissä elokuussa 2002. Koskisen takana maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Veli-Pekka Talvela. 

Venäjän uusi maalaki estää ulkomaalaisia ostamasta maata Venäjältä, mutta esimerkiksi suomalaiset voivat vuokrata Karjalasta maatalousmaata 49 vuodeksi, Venäjän maatalousministeri ja varapääministeri Aleksei Gordejev vahvisti tiistaina Helsingissä.

”Tämä järjestelmä antaa mahdollisuuden sijoittajille ja yksityisille maanviljelijöille vuokrata maata Venäjällä ja tehdä omaa bisnestä.”

Gordejev on parhaillaan vierailulla Helsingissä. Vierailuohjelmassa ovat olleet tapaamiset maatalousministeri Jari Koskisen (kok.), kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen (sd.) ja MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälän kanssa sekä vierailut Valiolle, HK Ruokatalolle ja Kemiraan. Tänään hän tapaa pääministeri Paavo Lipposen (sd.).

MTK:n vierailulla ministeri oli erityisen kiinnostunut tuottajajärjestön toiminnasta, rahoituksesta ja rakenteesta.

Ministeri Gordejev johtaa maaseutua edustavaa Venäjän Agraariliikettä, joka on vaatinut tuontiruualle tuontitulleja ja venäläiselle viljalle vientitukea. Muun muassa Valiolla on oltu tänä kesänä varpaillaan voita ja maitojauhetta koskeneiden maatalousministeriön tullinkorotus- ja tuonnin kiintiöittämisaikeiden vuoksi.

Ministeri Gordejev tyrmäsi tiedotustilaisuudessa käsityksen tullien korotuksista.

”Teillä on väärää tietoa, tilanne on päinvastainen. Tullitariffit yhtenäistettiin vuosi sitten, ja maataloustuotteiden keskimääräinen tuontitulli on kymmenisen prosenttia, EU:ssa 3-3,5 kertaa korkeampi.”

Valion Venäjän vientijohtaja Jyrki Jauhiainen sanoo, että viime aikojen iso linja onkin ollut sellainen, että Putin ja talousministeri ovat alentaneet osaa tulleista, mutta toisaalta byrokratiaa pienemmissä asioissa lisätään koko ajan.

Elintarviketeollisuusliiton mukaan Venäjä on vuoroin nostanut ja vuoroin laskenut tuontitulleja, mikä on liian poukkoileva perusta vakaalle viennille. Taustalla epäillään olevan halu nostaa tulleja nyt, jotta niitä voidaan WTO-neuvotteluissa laskea.

Gordejev uskoo Venäjän saavan WTO-neuvottelunsa päätökseen kahdessa–kolmessa vuodessa.

Munanvienti ei ratkennut

Keskusteluissa maatalousministeri Koskisen kanssa nousi esiin myös kananmunavienti. Venäjä kielsi kuusi vuotta sitten muun muassa suomalaisten kananmunien tuonnin huonoon hygieniaan vedoten. Nytkään asia ei ratkennut, vaan sitä päätettiin jälleen kerran puida virkamiestasolla.

Ministerit keskustelivat lisäksi lähialueyhteistyöstä. Koskinen toivoi myös tulliasioiden sujuvan puunkuljetusten turvaamiseksi. Sen sijaan metsäalan kaipaama investointisuojasopimus ei noussut keskusteluissa esille. Gordejev ei vastaa metsäasioista.

Kuinka sitten kävikään? Oliko Karjalaan menijöitä?

"Ei tainnut moni lähteä", arvelee MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila.Hän arvioi, että Suomen ja Venäjän ruokakaupassa elettiin tämän jälkeen hyvää vaihetta, jonka katkaisivat EU:n sanktiot.

MTK:n ja Venäjän perheviljelijöiden yhteistyö on sittemmin tiivistynyt. Marttila huomauttaa kuitenkin, että Venäjällä maatalousinvestointien painopiste ei ole ollut Karjalassa eikä jalostava teollisuuskaan ole investoinut lähialueillemme.

Eikö idea Karjalan laajojen kunnaiden viljelystä olisi houkutteleva, jos oma viljasato jää pieneksi ja rehun hinta nousee? Ja turvettakin sieltä voisi ehkä nostaa ainakin omaan käyttöön? MT esitti kysymyksen sähköpostitse 2. joulukuuta maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle (kesk.), joka lupasi selvitellä kysymystä.

Pian jutun jälkeen syksyllä 2002 taipalsaarelainen Jarmo Koivunen kertoi kokeilleensa viljelyä Karjalassa vuonna 1992, ja vaikka silmissä siinsivät laajat viljapellot ja turvemaat, kerta riitti. Vaikka viranomaiset molemmin puolin rajaa olivat hankkeessa mukana ja vaikka kohtuumatkan päässä omasta kodista sijainneelta 60 hehtaarilta saatiin omin siemenin, apulannoin ja konein kohtuullinen ohrasato, loppu ei sujunutkaan niin kuin piti: viljojen myyntirahoja ei kuulunut ja vain paria päivää ennen Suomen EU-jäsenyyttä maksu tuli – junavaunuihin lastattuna rukiina. Myöhemmin sekään ei olisi käynyt, sillä viljan tuonti EU:hun on hankalaa unionin ulkopuolelta.