Näin rivakasti sukupolvenvaihdos voi sujua: Metsä siirtyi isältä tyttärelle muutamassa kuukaudessa

Reino Jauhiainen istutti kotitilansa pelloille koivuja 1980-luvun lopussa tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Koivut ovat varttuneet isoiksi ja nyt vetovastuu siirtyy Marika-tyttärelle. Kuva: Pentti Vänskä

Kotitila oli ollut 29 vuotta keiteleläisen Reino Jauhiaisen, 72, omistuksessa, kun hän viime syksynä päätti ehdottaa tyttärelleen Marika Jauhiaiselle, 41, sukupolvenvaihdosta. Oikeastaan keskustelu käynnistyi siitä, kun isä kysyi tyttäreltään, ryhtyisikö tämä tilalla sijaitsevan lomamökin omistajaksi.

"Viime marraskuussa jouduin sydänleikkaukseen. Silloin alkoi tuntua, etten enää jaksa metsätöitä. Tähän asti olen hakannut ensiharvennukset itse ja myynyt puut hankintakaupalla", Reino Jauhiainen kertoo.

Maaliskuussa isä ja tytär sopivat lopullisesti siitä, että sukupolvenvaihdos tehdään. Reino kilpailutti sukupolvenvaihdospalveluita tarjoavat tahot ja valitsi Stora Enson tarjouksen.

Sen jälkeen prosessi eteni ripeästi. Toukokuussa päivitettiin metsäsuunnitelma tilan arvon määrittämistä varten ja heinäkuun toisena päivänä Marikasta tuli virallisesti sukutilan omistaja.

Harvoin sukupolvenvaihdos etenee näin jouhevasti, sanoo neuvonta-asiantuntija Johanna Simanainen Stora Ensosta.

"Tämä on sellainen ääriesimerkki helpoimmasta päästä."

Jauhiaisilla moni seikka helpotti päätöksentekoa. Suurin merkitys oli sillä, että Reino on taustaltaan metsäammattilainen, pitkään muun muassa puunostajana toiminut, jolle tilakaupat ja metsäverotus ovat tuttuja juttuja. Viimeiset työvuotensa hän toimi metsätalousyrittäjänä ja hoiti omia tilojaan, joita hän oli vuosikymmenten varrella ostanut Pohjois-Savosta ja Keski-Suomesta.

Lisäksi perheen asetelma oli varsin yksinkertainen. Marika on Reinon ainoa lapsi. Marikalla on tosin kaksi lasta, joista toinen on jo täysi-ikäinen.

"Se mietitytti vähän, että olisiko ollut parempi siirtää tila suoraan heille. Se olisi kuitenkin voinut olla käytännön kannalta hankalaa hoitaa", Reino pohtii.

Hän oli laskeskellut sukupolvenvaihdoksen erilaisia toteuttamistapoja ja kävi etukäteen useissa metsäkeskuksen järjestämissä koulutustilaisuuksissa selvittämässä asiaa.

Marika Jauhiaiselle päätös tilan jatkamisesta oli helppo, vaikka se tulikin hänen mukaansa aika nopeasti eteen.

"Olen ainoa lapsi, tämä on suvun maata ja asun itsekin täällä. Jos asuisin jossain muualla, olisin varmaan enemmän miettinyt vaihtoehtoja."

Marika osti kotitilalta tontin ja rakensi sinne oman talon jo joitakin vuosia sitten.

Taloudellisesti metsän osto tuntuu kuitenkin isolta askeleelta.

Sukupolvenvaihdos päätettiin tehdä kauppana, jossa ostohintaa on huojennettu verottajan sallima määrä. Näin uusi omistaja pystyy hyödyntämään metsävähennystä tulevissa puukaupoissaan.

Kauppahintaa ja veroja on tarkoitus rahoittaa hakkuilla.

"Olen kerryttänyt hakkuusäästöjä jo kolmen–neljän vuoden ajan", Reino kertoo.

Marika työskentelee lähihoitajana. Metsäasioissa on hänelle paljon uutta opeteltavaa. Alkuvaiheessa isä on luvannut auttaa ja opastaa sekä hoitaa esimerkiksi puukauppoja valtakirjalla tyttärensä puolesta.

"Tavoitteenani on saada metsät säilymään hyvässä kunnossa omille lapsilleni. Toivottavasti jompikumpi heistä on kiinnostunut jatkamaan tilaa. Isä on tehnyt näiden metsien kanssa ison työn."

Kotitilasta luopuminen ei ollut Reino Jauhiaiselle haikeaa.

"En ole haikeutta kokenut. Olen myynyt muitakin tiloja."

Hän osti 49 hehtaarin kokoisen tilan vuonna 1988 sisaruksiltaan omakseen. Vanhemmat olivat viljelleet peltoja, mutta Jauhiainen istutti pelloille koivuja vuonna 1991.

Ensimmäiset omat metsätilansa hän osti jo aiemmin, 1970-luvulla. Tuolloin metsämaa ei ollut huippuhinnoissa kuten nykyään.

"Maksoin 1970-luvun lopulla 15 hehtaarista 45 000 markkaa."

Viime vuosina hän on myynyt pois melkein kaikki ulkopuolisilta ostetut tilat. Samalla hän on huomannut, että metsämaa kiinnostaa kovasti sijoittajia.

"Esimerkiksi Kaavilla sijainneesta tilasta tuli 20–30 puhelinsoittoa. Mutta nykyään on niin, että ostajat ovat enemmän ammattilaisia kuin aikaisemmin."

Luopuvalla metsänomistajalla on selkeä näkemys siitä, mikä on metsätalouden kannattavuuden kulmakivi.

"Pitää osata myydä oikeaan aikaan puuta. Puukaupassa ajoitus ei ole ehkä ihan niin tärkeää kuin pörssikaupassa mutta melkein."

Ihan tarkkaa hintahuippua on vaikeaa ennakoida.

"Mutta pääasia on, että tietää hinnan olevan parempi kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten."

Lue myös: Perinnöstäkö jälkipolville painajainen? Asiantuntija neuvoo, miten sukupolvenvaihdoksen umpisolmut voi välttää (MT Plus – tilaajille)