Yliö: Väärin lämmitetty? Puun poltto on ollut Suomessa viisas valinta

Pientaloissa puu poltetaan yleensä klapeina, mutta puuta käytetään energiaksi myös hakkeena muun muassa lämpövoimaloissa. Kuva: Sanne Katainen

Suomi on pohjoinen ja kylmä maa, jossa rakennusten lämmittäminen on elinehto. Kodit lämpenivät pitkään puulla: ensin tulisijoilla ja 1920-luvulta lähtien keskuslämmityksellä, jossa polttoaineena käytettiin puun lisäksi koksia. 1950-luvulla öljylämmitys syrjäytti puun ja kaukolämpö yleistyi taajamissa. Nykyään noin 45 prosenttia suomalaisista asuu kaukolämmitetyissä kiinteistöissä ja lähes puolet kaukolämmöstä tuotetaan puupohjaisilla polttoaineilla.

Puuenergia on ollut avain Suomen uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa. Kasvanut puuenergian käyttö on kuitenkin herättänyt keskustelua siitä, onko Suomi “väärin lämmitetty”. Politiikassa tuuli on kääntynyt, kuten MT:n markkinakatsauksessa (3.12.) osuvasti todetaan.

Usein myös mediassa puuenergia esitetään muuta uusiutuvaa energiaa heikompana ratkaisuna näkemättä kokonaiskuvaa.

Ilmaston kannalta koetaan huolta siitä, että liian pieni osa käytetystä puusta päätyy pitkään hiiltä sitoviin tuotteisiin ja yli 60 prosenttia poltetaan lopulta energiaksi. Suurin osa tästä energiakäytöstä perustuu kuitenkin metsäteollisuuden sivutuotteisiin, kuten mustalipeään ja kuoreen.

Nykyistä suurempi osa näistä sivutuotteista olisi periaatteessa hyödynnettävissä tuotteiden raaka-aineena. Ongelmana on ollut tuotteiden kustannuskilpailukyky fossiilipohjaisia tuotteita vastaan. Uusia tuotteita on jatkuvasti kehitteillä, mutta niiden matka teollisen mittakaavan tuotantoon on usein pitkä.

Valtaosa hakatusta puusta käytetään metsäteollisuuden raaka-aineena. Vuonna 2024 Suomessa käytetystä 72 miljoonasta kuutiometristä kotimaista runkopuuta 18 prosenttia päätyi suoraan poltettavaksi. Tästä lähes puolet poltettiin pientaloissa halkoina ja klapeina ja loput metsähakkeena lämpö- ja voimalaitosten kattiloissa.

Mikä olisi ollut vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, jos fossiilisia polttoaineita ei olisikaan korvattu puulla? Tehdään yksinkertainen esimerkkitarkastelu vuosien 2000 ja 2023 välillä. Energian kokonaiskulutus on ollut noina vuosina suunnilleen sama, mutta puupolttoaineiden kulutus on kasvanut runsaan kolmanneksen.

Kasvaneella puun käytöllä on korvattu erityisesti raskasta polttoöljyä, maakaasua ja turvetta sekä pienemmässä määrin kivihiiltä. Mikäli sama määrä energiaa olisi tuotettu fossiilisilla polttoaineilla vuoden 2023 käyttömäärien suhteessa, olisi taivaalle tuprutettu yli 7 miljoonaa tonnia fossiilista hiilidioksidia.

Määrän voi suhteuttaa vuoden 2023 kasvihuonekaasupäästöihin, jotka olivat 53 miljoonaa tonnia maankäyttösektori mukaan lukien.

Puuenergia lasketaan päästöttömäksi, koska puusta vapautuva hiili on aikanaan sitoutunut kasvillisuuteen ja jatkaa kiertoaan biosfäärin ja ilmakehän välillä. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä vapautuva hiili taas on peräisin miljoonien vuosien takaa ja uutta hiiltä tämän hetken ilmakehään.

Entä mitä puuenergia on tarkoittanut kansantaloudelle?

Puupohjainen bioenergia, erityisesti metsähake, nähtiin 1990-luvulla keinona vähentää kalliin tuontienergian käyttöä ja kohentaa aluetaloutta. Tässä on onnistuttu hyvin. Vuonna 2023 metsähakkeesta maksettiin noin 600 miljoonaa euroa suomalaisille metsänomistajille ja yrittäjille.

Jos vuonna 2023 Suomen energiaportfoliossa ei olisi ollut lainkaan puupohjaista bioenergiaa, korvaavista polttoaineista eli kivihiilestä, maakaasusta ja öljystä maksettu summa olisi kasvanut noin 3 miljardia euroa. Tämä euromäärä olisi päätynyt ulkomaille ja heikentänyt Suomen vaihtotasetta.

Viime vuosina puun energiakäyttö on kasvanut merkittävästi. Erityisesti turpeen energiakäytön nopea väheneminen ja metsähakkeen tuonnin loppuminen Venäjältä ovat lisänneet kotimaisen runkopuun ohjautumista energiakäyttöön, mikä on osaltaan kasvattanut metsiin kohdistuvaa hakkuupainetta.

Iso laiva on kuitenkin kääntymässä hitaasti.

Tutkimustemme mukaan puuenergian käytön huippu alkaa olla käsillä. Sähkökattiloiden, lämpöpumppujen ja muiden vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen yleistyessä puun poltto hiljalleen vähenee.

Silti puupohjaista energiaa tarvitaan tulevaisuudessakin säätövoimana tasapainottamaan yhä enemmän sääriippuvaiseen tuuli- ja aurinkovoimaan nojaavaa energiajärjestelmää.

Toivon mukaan myös uusia korkean jalostusarvon tuotteita saadaan pian markkinoille kasvattamaan metsäsektorin tuottamaa kansantalouden arvonlisää. Lämpimien pattereiden äärellä sitä odotellessa on hyvä muistaa, miksi puun poltto Suomessa on ollut viisas valinta.

Perttu Anttila

erikoistutkija

Tuomas Niinistö

tutkija

Johanna Routa

johtava tutkija

Lauri Sikanen

ryhmäpäällikkö, johtava tutkija

Luonnonvarakeskus