Puutavaran jyrkkä hinnannousu rokottaa puurakentamisen suosiota – rakennusalan asiantuntija: "Puun hinnan vaihtelu on suurempaa kuin betonirakentamisessa, ja se pelottaa"

Jarmo Juusela ja Jussi Linna rakentavat kahta clt-kohdetta yhtä aikaa. Keski-Euroopassa työskennellessään miehet huomasivat, että puurakentamisen arvostus on siellä korkeammalla kuin Suomessa. Kuva: Petteri Kivimäki

Olisipa joku keksinyt tälle rakennustavalle kuvaavamman nimen kuin kirjainlyhenteen”, pitkän linja puurakentaja Jarmo Juusela sanoo ja taputtaa kolmemetrisen clt-elementin puupintaa.

Kevätaurinko lankeaa etelään järvelle päin antavista maisemaikkunoista käsittelemättömälle kuusipuiselle seinäpinnalle. Reilun 200 neliön massiivipuinen omakotitalo on nousemassa maalaismaisemaan Jyväskylän laidan haja-asutusalueella.

Juusela on tehnyt puurakennuksia neljäkymmentä vuotta, etupäässä hirsitaloja Suomessa ja Keski-Euroopassa. Hän oli jäähdyttelemässä rakennustöistä, kun tuli tarjous lähteä pystyttämään taloja teollisesti valmistetuista massiivipuisista clt-elementeistä. Nyt niitä on työn alla kaksi yhtä aikaa, ja uusia kohteita on tulossa. ”Innostuin jatkamaan. Tämä on hieno puumateriaali ja rakentaminen on siistiä”, Juusela sanoo.

Juuselan tarinointi työn lomassa solahtaisi sellaisenaan puurakentamisen edistämisohjelmiin, joita Suomessa on tehty tasaisesti. Jokainen hallitus vuodesta 1995 on tavoitellut puurakentamisen edistämistä hieman eri painotuksilla, eikä vuonna 2019 aloittanut Sanna Marinin hallitus tehnyt poikkeusta.

Se asetti tavoitteekseen puun käytön kaksinkertaistamisen rakentamisessa. Lisäksi hallitusohjelmassa päätettiin asettaa julkiselle rakentamiselle tavoitteet puurakentamisen osuudelle. Vuonna 2025 liki puolet julkisesta rakentamisesta pitäisi olla puusta. Aikaa tavoitteen lunastamiseen on kolme vuotta, ja se alkaa käydä vähiin.

”Viime vuonna puun osuus julkisesta rakentamisesta oli 16 prosenttia”, Markku Riihimäki rakentamisen konsulttiyhtiö Foreconista sanoo.

Yhtiö seuraa rakennusmarkkinoiden kehitystä Suomessa. Muun muassa sitä, miten hallituksen asettama julkisen puurakentamisen tavoite on edistynyt. Jälleen kerran ollaan jäämässä jälkeen tavoitteesta. "Puurakentamisen vauhtia pitäisi kovasti kiriä, jos se aiotaan saavuttaa."

Rungon ja seinien hinta on noin kymmenen prosenttia koko talon kustannuksista, arvioi puuelementtivalmistaja Hoisko CLT:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Peltokangas. Kuva: Petteri Kivimäki

Helpoiten tuloksia luulisi saavutettavan siellä, missä puun osuus julkisessa rakentamisessa on korkein eli päiväkoti- ja koulurakentamisessa. Koulurakentamisessa puun osuus on 25 prosentin luokkaa. Kiristämisien varaa on.

Asenneilmapiiristä puurakentamisen edistymisen ei pitäisi olla kiinni. Mielipidetiedusteluissa puurakentamiseen liitetään kysely toisensa jälkeen myönteisiä mielikuvia, kuten miellyttävä sisäilma, ekologisuus, esteettisyys, raaka-aineen kotimaisuus, matala hiilijalanjälki – kaikki argumentteja, joilla puurakentamista voi syystä perustella.

Puutuoteteollisuus teetti kunnissa vuonna 2020 mielipidekyselyn suhtautumisesta puurakentamiseen. Asenteet olivat yli puoluerajojen myönteisiä, ja sama koski myös virkamiehiä.

Miksi puurakentamisella on vaikeuksia päästä sille asetettuihin määrällisiin tavoitteisiin?

”Rakennusala on konservatiivinen, ja totutut tavat muuttuvat hitaasti. Puusta joudutaan tekemään keskimäärin pienempiä kohteita kuin betonista ja teräksestä. Puun hinnan vaihtelu on suurempaa kuin betonirakentamisessa, ja se pelottaa”, Riihimäki luettelee.

Ympäristöministeriön vastuulla on edistää asetettuja puurakentamistavoitetta. Puurakentamisen ohjelmapäällikkö Petri Heino on seurannut tilannetta asemapaikaltaan vuodesta 2016.

Heinon mukaan puurakentamisessa on tapahtunut edistymistä. Hirsikouluja ja -päiväkoteja on rakennettu kiihtyvään tahtiin, mutta se ei riitä. Heino haluaisi saada ihmiset asumaan puutaloihin, ja siksi koko rakentamisen kulttuuria pitäisi muuttaa. ”Kerrostaloja tehdään Suomessa liikaa. Poliittinen mantra asutuksen tiivistämisestä synnyttää kerrostalokaavoitusta, vaikka ihmiset haluaisivat asua puisissa pientaloissa”, Heino sanoo.

Väitteen puolesta puhuu se, että omakotitalorakentamisessa puu on vallitseva materiaali lähes 90 prosentin markkinaosuudella. Kerrostaloissa puun markkinaosuus on vain neljä prosenttia, vaikka puukerrostalossa olevien asuntojen määrä hitaasti kasvaakin.

Puukerrostalojen yleistymisen esteet tuskin kumpuavat asukkaasta. Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laboratorion puukerrostalojen asukkaiden keskuudessa tehty tutkimus osoitti, että vastaajien valtaosa piti puukerrostaloa miellyttävänä. Kyselytutkimusten mukaan ihmiset haluavat nähdä rakennuksissa puupintoja nykyistä enemmän.

Matti Vehmas halusi rakentaa talon syntymäkotinsa paikalle puusta. ”Muut materiaalit eivät olleet edes mielessä.” Kuva: Petteri Kivimäki

Punainen omakotitalo kaupungissa, järven rannalla ja puusta. Kuulostaa kliseiseltä hokemalta suomalaisesta asumisunelmasta, mutta sellainen on työmaa, missä Jarmo Juusela ja Jussi Linna rakentavat clt:stä omakotitaloa.

Talon rakennuttaja on saapunut Vantaalta työmaalle, joka on myös hänen syntymäkotinsa piha. Pihapiiriin vanhinta rakennuskantaa edustaa 1904 tehty lato. Punamullalla maalattu eloaitta on samaa ajankohtaa.

Molemmat ovat konkreettisia esimerkkejä puurakentamisen kyvystä muodostaa pitkäkestoisia hiilivarastoja, mikä on noussut puurakentamisen keskeiseksi ajuriksi ilmastonmuutoksen sävyttämässä julkisessa keskustelussa. ”Puutalo jossain muodossa oli meille ideologinen valinta. Muun materiaalin käytölle olisi pitänyt olla todella painavat perusteet”, Matti Vehmas sanoo.

Puutalon puolesta puhuivat myös perinteet ja rakennettu ympäristö. ”Tässä paikalla oli 1913 rakennettu hirsitalo, jossa isoisäni isä jo asui ja minäkin”.

Talo remontoitiin 1970-luvulla, ja modernisoinnin yhteydessä se kadotti alkuperäisen viehätysvoimansa. Sinänsä hyväkuntoinen hirsirunkotalo päätettiin purkaa ja rakentaa paikalle uusi. Tietysti puusta.

Aivan aluksi suunnitelmissa oli perinnepuutalo, jonka hirret olisi otettu omasta metsästä talon ympäriltä. Perinnerakentaminen olisi kuitenkin tarkoittanut esimerkiksi pieniä ikkunoita, jolloin rakennuspaikalta avautuva järvimaisema olisi jäänyt osittain hyödyntämättä.

Sitten Vehmakset pohtivat clt:tä muistuttavaa MHM (Massiv-Holz-Mauer) taloa, jonka elementit on rakennettu ristikkäin naulatuista laudoista. Se putosi pois, kun elementtejä käyttänyt rakennusliike meni konkurssiin.

Lopulta ratkaisuksi siivilöityi clt-elementeistä rakennettu talo. Elementit toimittaa Hoisko CLT Alajärveltä, joka on yksi kolmesta Suomessa toimivasta clt- valmistajasta. Muut ovat CrossLam Kuhmossa ja CLT Plant Kauhajoella, jotka kaikki valmistavat kutakuinkin yhtä paljon elementtejä. Suomalaisista yhtiöistä Stora Enso valmistaa elementtejä Itävallassa ja Ruotsissa, ja niitä tuodaan maahan myös muualta Keski-Euroopasta.

"Puusta voi tehdä isosti suuria, näyttäviä kokonaisuuksia, joissa puuta käytetään rohkeasti ja niin, että se näkyy”, arvioi Jarmo Juusela, joka on vuosia pystyttänyt puutaloja Keski-Euroopassa. Kuva: Petteri Kivimäki

Clt-rakentamisen yleistymisen esteenä on pidetty korkeaa hintaa. Elementtivalmistaja haluaa ravistella näkemystä. ”Moni pitää clt-rakennusta kalliina kysymättä edes tarjousta. Rungon ja seinien hinta on noin kymmenen prosenttia koko talon kustannuksista. Säästöä tulee muun muassa siitä, että clt-talon perustukset voidaan toteuttaa kevyemmin”, sanoo Hoiskon hallituksen puheenjohtaja Jukka Peltokangas, joka vastaa myös yhtiön tuotannosta ja kehitystyöstä.

Peltokangas myöntää, että sahatavaran viimeaikainen hinnannousu voi hidastaa clt-rakentamista ja puurakentamiselle asetettuja tavoitteita yleisemminkin. Clt:n kustannuspainetta voi Peltokankaan mielestä leikata suunnittelupöydällä. ”Usein clt-kohteisiin tehdään tarpeettoman kalliita rakenne- ja deltajiratkaisuja. On unohdettu naula ja ruuvi”, Peltokangas sanoo.

Suunnittelun tärkeyttä alleviivaa myös rakennuttaja. ”Clt edellyttää, että suunnitelmat on tehty hyvin. Kun sähkövedot porataan tehtaalla seinäelementtien sisään tai jätetään tekemättä, on pistorasioiden paikan muuttaminen työmaalla hankalaa tai jopa mahdotonta”, Vehmas kertoo esimerkin.

Vehmaat ovat tehneet osuutensa Suomen puurakentamisen nostamiseksi, mutta miten julkisuudessa vuosikymmenestä toiseen asetut puurakentamisen tavoitteet saataisiin vihdoin toteutumaan? ”Puu on vahva pientalorakentamisessa, mutta puun käyttö kerrostalorakentamisessa ja suuressa rakentamisessa pitäisi lisääntyä, jotta puun osuus kasvaisi”, Markku Riihimäki Foreconista sanoo.

Elementtituottaja on samalla linjalla. ”Julkisen puolen tilaajien pitää olla avarakatseisia. Pitää uskaltaa hyväksyä kilpailutuksessa clt-rakentajia, joilla ei ole valtavaa referenssikohteiden listaa. Miten sitä voisikaan olla, kun ala on melko nuori”, Hoiskon Peltokangas sanoo.

Puurakentamisen painopisteen siirtäminen pientalorakentamisesta on myös ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmapäällikön mielestä välttämätöntä. ”Julkiset palvelurakennukset, liike- ja toimistorakennukset sekä asuinkerrostalot, niitä pitää saada lisää puurakentamisen piiriin”, Petri Heino sanoo.

Astutaan vielä sisälle rakenteilla olevan clt-omakotitaloon, missä tuoksuu ja näkyy puu. Sisäseinien vahvuus on 90 milliä, ulkoseinät ovat 240-millistä umpipuuta. Rakenteessa ei ole muovia tai muita materiaaleja. Silti rakentuva talo on talotekniikaltaan ja arkkitehtuuriltaan moderni. Ikkunoista avautuu näkymä ympäröiviin metsiin.

Euroopan metsäisin Suomi ei ole paistatellut puurakentamisen mallimaana, vaan suomalaisesta puusta on rakennettu taloja Keski-Euroopassa. Miksi Suomessa puurakentaminen laahaa Keski-Euroopasta jäljessä?

Kysytään asiaa lopuksi vaihteeksi mieheltä, joka on havainnoinut tilannetta hirsikehikon tasolta. Jarmo Juusela pystytti Honkarakenteen hirsitaloja Saksassa kuusi vuotta vuodesta 1994 alkaen. ”Saksa, Itävalta, Sveitsi, Pohjois-Italia, Venäjä”, hän luettelee.

Juusela kokemuksia kuunnellessa tulee vaikutelma, että pohjoisen puun materiaalinen arvostus Keski- Euroopassa on askeleen mitan edellä täkäläistä, ja se säteilee puurakentamiseen.

”Suomalainen puu oli siellä hyvin arvostettua. Ihmiset pysähtyivät keskustelemaan ja kyselemään, mitä puuta hirret olivat ja miten ne on tehty. Se kertoi ihmisten kiinnostuksesta puurakentamiseen”.

Juusela kertoo esimerkiksi muuan työmaalta Hartz-vuoristossa, missä pystytysporukka rakensi neljää suomalaista hirsitaloa. Paikallisten osoittama kiinnostus alkoi jo haitata töiden edistymistä. Suomalaiset toivat postilaatikkoon ison pinon esitteitä.

”Laatikko tyhjeni iltaan mennessä niin, että joka aamu piti aloittaa lataamalla uusi nippu esitteitä.”

Jäikö Keski-Euroopan tavasta rakentaa puusta mieleen jotain, mikä voisi auttaa Suomea pääsemään asetettuihin puurakentamisen tavoitteisiin? Ehkäpä. ”Siellä opin, miten puusta voi tehdä isosti suuria, näyttäviä kokonaisuuksia, joissa puuta käytetään rohkeasti ja niin, että se näkyy”, Juusela sanoo.

Siinä suorittavan tason näkemys puurakentamisen edistämiseen.