Kekomuurahaisten pesä on monimuotoisuuden kehto – Luke selvittää keinoja turvata keot uudistushakkuissa

Kekomuurahaisilla on merkittävä rooli metsien toiminnassa. Muurahaiskeot tarjoavat elinympäristön sadoille muille eliölajeille ja auttavat torjumaan tuholaisia. Kuva: Kari Salonen

Metsien kekopesät autioituvat usein uudistushakkuiden seurauksena. Syynä tähän on kekomuurahaisten ravinnonlähteiden väheneminen ja kekojen mikroilmasto muuttuminen, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke).

Luken Public Private Partnership -rahoitteisessa Kekometsä-hankkeessa selvitetään, millaisilla metsänhoitomenetelmillä kekomuurahaispesien selviytymistä uudistushakkuukohteissa voitaisiin jatkossa parantaa.

Tavoitteena on tuottaa metsäalan toimijoille konkreettisia työkaluja, joiden avulla voi ylläpitää talousmetsien monimuotoisuutta ja kestävyyttä. Tällainen voisi olla ennustava malli, joka auttaa laskemaan kekomuurahaispesien esiintymistodennäköisyyttä metsäalueilla.

”Malli auttaa metsänomistajia ja metsänhoitoyrityksiä ottamaan huomioon tärkeät kekomuurahaispesät”, kertoo hanketta koordinoiva Luken tutkija Jouni Sorvari tiedotteessa.

Kekomuurahaisten rooli boreaalisten metsien monimuotoisuuden edistäjänä on Luken mukaan merkittävä. Keot tarjoavat elinympäristön laajalla lajistokirjolle, ja kekoihin on muodostunut kokonaisia ravintoketjuja.

Lisäksi kekomuurahaiset torjuvat metsätuholaisten, kuten tukkimiehentäiden ja mahdollisesti myös kirjanpainajien, aiheuttamia tuhoja, jotka uhkaavat metsien monimuotoisuutta ja kykyä sitoa hiiltä, Luke kertoo.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös säästöpuuryhmien koon ja sijoittelun vaikutusta kekomuurahaisiin, niiden pesien säilymiseen ja kekojen elpymiseen hakkuiden jäljiltä.

”Aikaisemmissa tutkimuksissani on havaittu, että kekomuurahaisten selviytymistä voi edesauttaa, jos pesät sijaitsevat lähempänä metsän reunaa”, kertoo Sorvari tiedotteessa.

Muurahaiskeot tarjoavat elinympäristön laajalla lajistokirjolle. Kuvassa tupsukekomuurahainen. Kuva: Kari Salonen

Hankeen muina rahoittajina ovat toimineet Metsä Group, Metsähallitus Metsätalous Oy, Stiftelsen Skogssällskapet sekä Stora Enso.

"Hanke lähestyy metsien monimuotoisuutta käytännönläheisesti tuottamalla metsänhoito-ohjeita, joiden avulla metsien monimuotoisuudelle tärkeät kekopesät pystytään ottamaan aiempaa paremmin huomioon hakkuiden yhteydessä”, toteaa rahoittajayritys Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Tiina Laine.

Tutkimusalueet sijaitsevat eteläisessä Suomessa, Oulujärven ja Salpausselkien välisellä alueella.