Luhistuuko EU?
Jukka Koivula: EU:n omat pyhät sopimukset murentuvat vaivihkaa pakolaiskriisin jalkoihin.1.4.201602:00
Euroopan Unioni on ollut myrskyn silmässä jo vuosien ajan.
Epävakautta on jatkunut niin kauan, että sekasorto alkaa tuntua tavanomaiselta tilanteelta.
Euro- ja finanssikriisille tekee nyt seuraa myös pakolaiskriisi.
EU:ssa on vallalla sekavalta ja kaoottiselta vaikuttava, tulipalojen sammutteluun perustuva johtamistapa.
Kriiseihin reagoidaan, kun ne ovat jo päällä.
Unionin ytimissä on vahvoja voimia, jotka pyrkivät syventämään liittovaltiokehitystä, jonka keihäänkärkenä on yhteisvaluutta euro.
Vaikka euro on toistuvasti törmännyt jäsenvaltioiden erilaisiin talouspolitiikkoihin, on EU:n syventämisprojektia vaikeuksista huolimatta härkäpäisesti jatkettu.
Olipa ongelma mikä tahansa, on vastaus europarlamentissa Brysselissä ja Euroopan Keskuspankin tornitalossa Frankfurtissa aina sama: lisää valtaa EU:n ytimiin.
Liittovaltio-EU onkin ennen kaikkea ideologinen tavoite.
EU on pyrkinyt olemaan liian tiivis ja syvä, vaikka valtioiden itsemääräämisoikeutta pitäisi korostaa.
Paradoksaalisesti EU on samaan aikaan ollut kykenemätön tekemään tiivistä yhteistyötä esimerkiksi pakolaiskriisin hoidossa, jossa yhtenäiset säännöt olisi aivan välttämätöntä löytää.
EU:n omat pyhät sopimukset, Dublin ja Schengen, murentuvat vaivihkaa pakolaiskriisin jalkoihin.
Vaikeuskerrointa lisää se, että EU:n ja Venäjän pakotepolitiikka runtelee unionin itäisiä jäsenmaita.
EU ei kuitenkaan ole valmis maksamaan kunnollista kompensaatiota esimerkiksi henkitoreissaan olevalle maitosektorille, vaan Baltian maille ja Suomelle on tiputeltu murusia pöydältä.
Pakotteet ovat perusteltuja, mutta hintalappu pakoterintamassa pysymiselle ei saisi olla millekään maalle kohtuuton.
Pakolaiskriisin kylkiäisinä Eurooppa on kohdannut äärimmäisen vakavan terrorismiuhkan.
Näyttää siltä, että EU on epäonnistumassa myös turvallisuuden ylläpitämisessä.
Tiedustelutietojen vaihtaminen EU-maiden kesken on sujunut luokattoman huonosti, ja tietokatkoksia on ollut jopa valtioiden sisällä.
Mikäli unionissa ei ryhdistäydytä, koko systeemi saattaa luhistua muutamassa vuodessa omaan mahdottomuuteensa.
Britannian tuleva päätös EU-jäsenyytensä jatkosta kesällä on ensimmäinen todellinen vedenjakaja.
Britannia on EU:n perinteinen änkyräjäsen, mutta David Cameronin puheita kannattaisi kuunnella herkällä korvalla Brysselissä.
Ilman brittien vastarintaa jäsenvaltioiden valtaa päättää omista asioistaan olisi rajoitettu vielä huomattavasti nykyistä enemmän.
Suomen kaltaisen pienen, Euroopan pohjoisella reunalla sijaitsevan syrjäisen maan etu on, ettei liikaa valtaa keskitetä Brysseliin.
EU:ta on pitkään kehitetty ideoiden eikä tosiasioiden pohjalta.
Valitettavasti syventyvän integraation tie on tuhoamassa hyvin erilaisten valtioiden liiton.
EU:ta pitäisi kehittää itsenäisten jäsenmaiden valtioliittona, joka tekee tiivistä yhteistyötä taloudessa sekä mittakaavaltaan niin suurissa kysymyksissä, etteivät isotkaan jäsenmaat yksin pysty niihin vastaamaan.
Tällaisia asioita ovat esimerkiksi pakolaiskriisi sekä taistelu kansainvälistä terrorismia vastaan.
Lue myös aiempi, samaa aihepiiriä käsittelevä EU-kolumni Itsenäisyyspäivänä Frankfurtissa!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
