Urheilu ehkäisee syrjäytymistä

Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria vaarassa joutua syrjäytyneeksi ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Lisäksi entistä enemmän kasvavat lasten ja nuorten terveydenhuollon tarpeet. Tässä osasyynä on vähäinen liikkuminen ja pelikonsoleiden liiallinen pelaaminen.

Millä tavalla lapset ja nuoret saataisiin urheilutoiminnan pariin?

Voitaisiinko tehdä jotakin ilman, että jouduttaisiin lakeja muuttamaan pelikonsolien ja niiden pelien markkinoinnin rajoittamiseksi? Voitaisiinko järjestää suuri valtakunnallinen tempaus liikunnan edistämiseksi? Millä tavalla lapset saadaan liikkumaan enemmän?

Tämä on erittäin suuri haaste, jota monet ovat varmasti miettineet. Itse olen myös miettinyt ja pähkäillyt monet kerrat näitä asioita. Voisiko tosiaan asialle tehdä nyt jotakin, ettei myöhemmin tarvitsisi korjailla tilannetta? Itse olen valmis tekemään oman osani.

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. Itse vierastan tätä käsitettä suuresti. Tutkitusti on totta, että Suomessa on parhaiten voivat vauvat, mutta vastapainoksi taas huonoimmin voivat nuoret. Missä ollaan epäonnistuttu näin pahasti?

Emmehän halua, että nuori putoaa kelkasta ja jää yhteiskunnan jalkoihin pyörimään? Haluamme jokaisen lapsen voivan hyvin yhteiskunnassamme, emmekä halua hänen syrjäytyvän.

Kaikilla on oltava mahdollisuus harrastaa mieleistänsä harrastusta. Tämän vuoksi on erittäin tärkeä lähteä siitä, että kunnissa on tarpeeksi liikuntapaikkoja. Mikäli näin ei ole, uusia liikuntapaikkoja pitää rakentaa ja myös hoitaa liikuntapaikkojen kuntoa.

Kaikista paras sijoitus on ennaltaehkäisevä työ. Mitä enemmän panostetaan lasten ja nuorten harrastamiseen, sitä suurempi säästö ja paremmin voiva hyvinvointivaltio saadaan aikaan.

Pelikonsolit ja tietokoneet ovat vallanneet suuren osan lasten vapaa-ajan vietosta. On liian helppoa vain olla ja pelata. Pelatessa menee ajantaju, ja pelaaminen vaikuttaa sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin kielteisesti.

Yllättävän monella lapsella ainut harrastus on pelaaminen. Kuinka saamme nämä lapset oikean liikunnan ja harrastamisen pariin?

Heitänkin haasteen kolmelle eri taholle:

Ensimmäinen taho on lasten huoltajat. Valvokaa pelaamista ja antakaa tiukat rajat, joista ei jousteta.

Toinen taho on koulut. Järjestäkää kouluilla vaihtoehto pelikonsolipelaamiselle -ilta.

Kolmas taho on urheiluseurat. Ottakaa tosissaan tämä asia. Nähkää se mahdollisuutena, ei ongelmana.

Santtu Hyytinen