Ukrainan verentummaa multaa
Jatkuvat sodat ja verenvuodatus on maailmanhistorian valossa kaikkein tavanomaisin asioiden tila.1.8.202209:00
”Me olemme Libanonin seetri, Nuubian eebenpuu/ Stalingradin koivu, Teutoburgin tammi ikuinen/ Me olemme Katalaunisten kenttien ruusupuu/ Ja itkevä raita Normandian/ Me olemme graniittia, maasälpää, gneissiä/ Ukrainan verentummaa multaa”
Näin sanailee tunnettu kotimainen rock-yhtye CMX vuodelta 2005 peräisin olevan Pedot-albumin nimikkokappaleessaan.
Maininta Ukrainasta viittaa 1930-luvun alun holodomoriin sekä toisen maailmansodan aikaisiin kauhuihin, mutta on tullut jälleen valitettavan ajankohtaiseksi. Laajamittainen totaalinen sota on palannut Eurooppaan, ensi kertaa sitten toisen maailmansodan.
Pedot-kappaleen sanoitus saa ajattelemaan ihmisluonnon perimmäistä olemusta ja taipumusta julmaan verenvuodatukseen.
1940-luvun puolivälissä Eurooppa oli savuavina raunioina. Pommitusten ja kansanmurhien jälkeen päätettiin rakentaa sääntöperäistä maailmanjärjestystä. Yhdistyneiden kansakuntien perustaminen sekä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä polveutuneen Euroopan unionin laajentuminen olivat siinä olennaisessa roolissa.
YK:sta muodostui yhteinen pöytä, jossa maailman mahtivaltioiden ristikkäisiä intressejä soviteltiin yhteen siten, ettei maailma jälleen vajonnut suursotaan ja kaaokseen.
Euroopan unioni on, kaikista puutteistaan huolimatta, sitonut Euroopan valtiot niin tiiviiseen taloudelliseen vuorovaikutukseen, että sodan aloittaminen olisi katastrofi.
EU:n onnistui nousta houkuttelevaksi vauraiden maiden kerhoksi, johon lukuisat uudet valtiot maanosan eri laidoilta halusivat liittyä. EU:sta tuli rauhan- ja demokratiaprojekti.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen eläteltiin jopa toiveita, että Venäjän ja Kiinan kaltaiset maat ennen pitkää kääntyisivät demokraattisempaan suuntaan.
Vuonna 2022 idealistiset haavekuvat ovat karisseet. Kansainvälinen demokratiakehitys on ollut rajussa vastatuulessa 15 vuotta. Jopa EU:n jäsenmailla, kuten Puolalla ja Unkarilla, esiintyy merkittäviä oikeusvaltioon liittyviä ongelmia.
Venäjän sekava demokratiakokeilu jäi 1990-luvulle. KGB-taustaisen Vladimir Putinin noustua valtaan Venäjä on luisunut jatkuvasti syvemmälle diktatuuriin.
Ukrainassa käytävä raakalaismainen valloitussota on pitkän surkean kehityksen huipentumaa. Lähestytään pistettä, jossa Suomen itärajan takana sijaitseva valtio muistuttaa jättiläismäistä Pohjois-Koreaa.
Ihmiskunnan historia on voiman ja vastavoiman loputon mittelö. Mitään kehitystrendiä ei kannata pitää ikuisena, sillä se ajan kuluessa yleensä korvautuu täysin vastakkaisella.
Jatkuvat sodat ja verenvuodatus on maailmanhistorian valossa kaikkein tavanomaisin asioiden tila. Muinaisen Rooman valtakunnan Pax Romanan taikka toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan kaltaiset pitkät, suhteellisen rauhalliset ajanjaksot, ovat poikkeuksia.
Sitäkin tärkeämpää on ponnistella sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. EU ei saisi nyt hajota ja YK:n huvennut arvovalta täytyisi kyetä palauttamaan. Ukrainan asiaa ei pidä unohtaa, kuten monille kaukaisille sodille on käynyt.
Ukrainan selviytyminen ja demokraattisen lännen voitto kansanmurhaavasta Venäjästä on peruuttamattoman tärkeää. Arkielämän kallistuminen on lopulta pieni hinta siitä, ettei Euroopassa ja maailmassa palattaisi pimeälle keskiajalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
