Ei mikään uskonasia
Harvasta ilmiöstä tiedetään yhtä aikaa niin paljon ja niin vähän kuin ilmastonmuutoksesta.
Ilmastonmuutos
TEKSTI: Laura Ihalainen PIIRROKSET: Stiina Hovi
Sopeutuminen maksaa
Ei ilmastonmuutosta taida tullakaan, kun nytkin on niin kylmä, lienee tämän talven yleisin hokema. Herjastakin on yleensä puolet totta ja tässä tapauksessa totta on se, että kylmä talvi saa monet todella epäilemään ilmastonmuutoksen olemassaoloa.
”Ilmastonmuutoksen arvioiminen yhden tai kahden talven perusteella on sama kuin katsoisi jalkapallo-ottelua minuutin ajan. Ei siinä tulosta vielä näe. Ja meillä on vielä maantieteellisesti rajoitettu näkökulma, jos katsotaan vain Suomea. Se on sama kuin seuraisi ottelua vain parin neliömetrin alueella”, vertaa ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta Ilmatieteen laitokselta.
Tuomenvirran ryhmä tutkii ilmaston ja sään yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja on ilmakehässä reilu kolmannes enemmän kuin sata vuotta sitten. Tutkimusten murskaenemmistön mukaan tämä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Maailma yrittää kovasti saada aikaan yhteistä ilmastosopimusta, mutta neuvottelut ja varsinkin käytännön toimet etenevät tahmeasti.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että poliitikoista ja muista päätöksentekijöistä suurin osa ymmärtää ilmastonmuutoksen vakavuuden. Pitkä aikajänne vaikeuttaa asian hahmottamista ja se, etteivät suurimmat uhkat kohdistu suoraan Suomeen. Hillintätoimet vaativat myös suuria investointeja. Siinä se huoli helposti liudentuu”, Tuomenvirta pohtii.
Lähitulevaisuus auki
Ilmastonmuutoksen taloudellinen puoli tuli rytinällä tietoisuuteen, kun niin sanottu Sternin raportti julkaistiin vuonna 2006. ”Silloin päätöksentekijät kuulivat, että tämähän voi tulla kalliiksi, jos ei tehdä mitään!”
Mitä pidemmälle päätöksentekoa venytetään, sitä pidemmälle etenee ilmastonmuutos ja sitä kalliimmaksi tulee siihen sopeutuminen. Tutkijoilla on vastuullinen tehtävä tuottaa tietoa päätösten tueksi. Kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden selkäranka on jo 20 vuoden ajan ollut hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC.
”IPCC ei tee ilmastopolitiikkaa tai edes ilmastotutkimusta. Sihteeristössä työskentelee alle 20 henkeä. Varsinainen työ tehdään tutkimuslaitoksissa”, Tuomenvirta kertoo.
Tuhansien tutkimusten tulokset kootaan noin viiden vuoden välein raporteiksi. Tuhatsivuisissa pumaskoissa on tuorein tieto ilmastonmuutoksesta. Kyseessä on ihmiskunnan tulevaisuuden tärkeimpiin lukeutuvat teokset. Silti monet muistavat niistä vain parin vuoden takaiset tietomurrot ja sähköpostisähläykset.
”IPCC:n kylkeen heitetään kuraa, kuten väitteitä aineistojen vääristelystä. Kohu-uutisointi virheistä on mennyt helposti läpi. Todellisuudessa puolueettomissa selvityksissä on todettu, ettei väärinkäytöksiä ole ilmennyt, mutta sepä ei ole enää juurikaan ylittänyt uutiskynnystä.”
Suomi lämpenee
Ilmastoennusteissa on iso vaihteluväli. Epätarkkuus hämää.
”Totta kai näin monimutkaiseen asiaan liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Kykymme ennustaa esimerkiksi alueellisia ilmastonmuutoksia on harmillisen rajallinen”, Tuomenvirta toteaa.
Kaiken lisäksi ilmastonmuutoksessa tuntuu olevan poikkeuksellisesti helpompaa nähdä kauas kuin lähelle. Ennusteet alkavat usein vuosisadan puolivälistä.
”Vuosikymmenen mittakaavassa ilmaston ennakoiminen on vielä täysin avoin tutkimuskysymys”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Heikki Järvinen.
Puolen vuosisadan päähän ulottuvat ilmastoennusteet kertovat muun muassa päästövähennysten tarpeesta. Sopeutumistoimiin pitäisi kuitenkin ryhtyä jo nyt. Kustannustehokkuus kärsii, kun lähitulevaisuus on auki.
”Harvat asiat rakennetaan kestämään useita vuosikymmeniä. Vaikkapa tehtaissa koneet ovat 30 vuoden päästä aika lailla entisiä.”
Ratkaisua etsitään valtameristä. Pintakerrosten lämpötilan ja suolaisuuden vaihtelut ennakoivat ilmastonmuutoksia lähikuukausina. Syvät kerrokset puolestaan kertovat tulevasta 10–30 vuoden ajalta.
Jos merten lämpötila, virtaus ja suolaisuus voitaisiin syöttää laskentamalleihin, ilmaston ennakointi voisi onnistua.
”Sitä voi verrata sään ennustamiseen. Ilmakehään voidaan lähettää sondeja ja sitä voidaan kaukomitata avaruudesta. Meret ovat toinen juttu, niitä on tautisen vaikea havainnoida. Niiden tilavuus on valtava, ja mittaus on erittäin vaikea käytännössä toteuttaa.”
”Jos edes kehitysmaiden ruuantuotannon alueiden ilmastonvaihtelut pystyttäisiin ennustamaan, esimerkiksi kuivuus voitaisiin ennakoida ennen kuin syntyy nälänhätää.”
Pohjoisessa ennakoitavuus on luultavasti joka tapauksessa heikompi. ”Parhaassa tapauksessa pystymme ennakoimaan, vallitseeko meillä lounainen ilmavirta, jolloin talvisadanta ja vesistöjen virtaamat ovat runsaita, vai virtaako meille mantereista kylmää ja kuivaa talvi-ilmaa. Näiden asettamat vaatimukset infrastruktuurille ovat aivan erilaiset.”
Mitä meille sitten tapahtuu pitkällä aikavälillä? Ilmastomallit ovat yhtä mieltä siitä, että ilmasto lämpenee koko maapallolla. Lämpötilan nousu on jo nyt tilastollisesti merkitsevä 1900-luvun alkuun verrattuna. Lämpötilan nousun katto riippuu nyt tehtävistä päästöleikkauksista.
Suomi lämpenee aluksi noin puoli astetta vuosikymmenessä, myöhemmin nopeamminkin riippuen päästöistä. Aluksi muutokset voivat hukkua luonnolliseen vaihteluun. Meillä on totuttu siihen, etteivät vuodet ole veljeksiä keskenään. Vuonna 2050 talvet ovat keskimäärin neljä astetta nykyistä lämpimämpiä, ja sen jo huomaa.
”2050-luvulla tyypilliset vuodet ovat yhtä lämpimiä kuin lämpimimmät havaitut vuodet sadan vuoden aikana”, kertoo Tuomenvirran ja Järvisen kollega, erikoistutkija Kirsti Jylhä.
Suomessa ja muualla pohjoisessa lämpenemisvauhti on puolitoistakertainen eteläisempiin seutuihin verrattuna. Lumen väheneminen nopeuttaa lämpenemistä entisestään, sillä paljas maa imee itseensä säteilyä siinä missä kirkas lumi heijastaa sen takaisin ilmakehään.
”Golfvirrasta puhutaan usein ilmastonmuutoksen yhteydessä. Se voi hidastua, mutta on hyvin epätodennäköistä, että se pysähtyisi.”
Lämpötilan lisäksi Suomen sademäärät nousevat, mutta muutos etenee hitaammin. Vuosisadan puolivälissä meillä sataa useammin ja enemmän kerrallaan. Talvella entistä suurempi osa sadannasta tulee räntänä ja vetenä.
”Syksy pitenee talven kustannuksella. Kasvukauden pitenemistä voi olla kuitenkin vaikea hyödyntää, sillä valon määrä ei lisäänny.”
Tuulenvoimakkuuksissa muutokset ennustetaan pieniksi.
”Havainnot ja mallit eivät näytä myrskyjen selvää lisääntymistä.”
Myrskyvahingot voivat silti lisääntyä, kun talven puhurit irrottavat puita roudattomasta maasta, eikä monikaan mökki toimi enää ilman sähköä.
”Pitää muistaa, etteivät ilmastonmuutoksen vaikutukset tule Suomeen vain oman ilmaston muuttumisen myötä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
