Perustuslakivaliokunta, Tenon lohi ja saamelaiset

Lapissa ovat monet saamelaiset kritisoineet hiljattain valmistunutta perustuslakivaliokunnan mietintöä Tenon uudesta kalastussopimuksesta (5/2017) saamelaisvastaiseksi. Mielestäni kritiikki on kohtuutonta, koska kritisoijat eivät ota huomioon niitä ekologisia reunaehtoja joissa lohi kasvaa, elää ja lisääntyy.

Puitteet siis käsittävät Tenon pääuoman sivujokineen, vuonon ja laajan alueen Pohjoisesta Jäämerestä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto osoittaa, että näitä kalastusbiologisia ja -taloudellisia tosiasioita ei voida sivuttaa tai korvata millään ahtailla saamelais­kansallisilla näkö­kulmilla, eikä kellään osa­puolella ei ole veto-oikeutta lohen elämää ylläpitävän tärkeän järjestelmän romuttamiseksi.

Vaikka emme eläkään totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa valtio päättää kansalaisten mielipiteitä kuuntelematta ja heidän etujaan kyselemättä, valtio joutuu monissa asioissa tekemään lopulliset päätökset ja kantamaan niistä vastuun.

Valtio ei edusta yksityistä vaan yleistä etua. Tenon kalastus­sopimus on kansainvälinen sopimus, ja siksi keskenään neuvottelevat osapuolet ovat olleet Suomen ja Norjan valtiot.

Kysynkin, pitäisikö Tenojokivarren asukkaiden päästä yksin päättämään Tenojoen lohenkalastuksesta muista tahoista välittämättä? Miten Suomen ja Norjan valtio­säännöt suhtautuvat tällaiseen?

Sinänsä saamelaiskansallinen ulottuvuus on ymmärrettävä, mutta miten suuri merkitys sillä loppujen lopuksi on kahden suvereenin valtion välisessä Tenon kalastus­sopimuksessa, jossa saamelaiset ovat vain yksi hyödynsaajaryhmä muiden hyödynsaajien joukossa.

Sopii kuitenkin kysyä, ovatko eriävän mielipiteen jättäneet peruslakivaliokunnan jäsenet ymmärtäneet Tenojoen lohenkalastuksen globaalin tason ekologisena kysymyksenä sillä alueella Barentsinmerta eli Pohjois-Norjan rannikkoa, jossa Tenon lohta vielä jossain määrin pyydystetään, joka vie tarkastelun jokilaaksosta kauas Suomen rajojen ulkopuolelle.

Arvostelijat eivät näy huomaavan sitä, että norjalaisilla on kutuvaltiomandaatin perus­teella valta pitkälti määrätä miten edetään, ketä kuullaan ja mitä asioita sopimuksessa ja säännössä muutetaan. Se, miksi norjalaisilla on tässä keskeinen rooli, johtuu siitä, että valtaosa Tenojoen lohen merellisistä kasvualueista on kansainvälisiä vesiä.

Samoin lohen osa nousu-, lisääntymis- ja poikastuotantoalueista sijaitsee Norjan puolella Suomen rajojen ulkopuolella, jonne Suomen valtion mandaatti ei yllä. Toisaalta Tenosta keväisin Barentsinmereen laskeutuneet lohenpoikaset kasva­vat saaliskokoon Barentsin­meren laajoilla kansanvälisillä merialueilla.

Lohen Jäämeren kalas­tuksen säätelyä koskevien päätösten valmistelussa ei Suomi ole mukana ja tuskin Suomelta kysytään aina edes mielipidettä.

Vaikka sopimuksessa on kohta, jossa mainitaan, että Suomelle annetaan mahdollisuus lausua mielipiteensä – siis vaikuttaa niissä Norjan sisäisissä asioissa, jotka koskevat Tenon loheen kohdistuvaa pyyntiä – Norjan rannikolla pyyntiaikoja muutettaessa määräysvalta on kuitenkin yksinomaan Norjalla.