Rokotekeskustelu roihahtaa hetkessä

Kerroin hankkineeni lapselleni vesirokkorokotteen. Ja toisenkin.

Kuulijaksi sattui intohimoinen rokotteiden vastustaja, jonka mielestä jokainen lapselle annettu piikki on täynnä lapsen elimistön sekoittavia vierasaineita. Olen siis pilannut lapseni elämän.

Minulle harmiteltiin myös sitä, etten ollut tuonut lastani vesirokkobileisiin. Olisin kuulema säästänyt sen 70 euroa per rokoteannos, kun olisin hankkinut tuttavaperheeltä vesirokon lapselleni.

Ei auttanut selityksenä, että pidän vesirokkoa karmeana tautina. Eikä se, että vesirokkorokotetut välttävät ikävät jälkitaudit. Ja että samalla saa suojan aikuisiällä puhkeavaa vyöruusua vastaan.

Olisi pitänyt olla valmistautunut rokotetaisteluun. No. Seuraavan kerran olen.

Sikainfluenssarokotteen jälkimainingit heijastelevat yhteiskunnassa vielä pitkään. Keskustellaan rokotteiden haittavaikutuksista ja siitä, tarvitaanko rokotteita lainkaan.

Epäonnistuneen rokotusfarssin tuloksena etenkin lapsiperheisiin on kylvetty epäluottamus rokotteisiin.

Moni jättää esimerkiksi kausi-influenssarokotteen ottamatta, minkä vuoksi väestölle ei saada rokottamalla yhtä hyvää suojaa kuin aiemmin.

Vakavampi ilmiö on, että moni perhe kertoo jättävänsä osittain tai jopa kokonaan lapsensa rokottamatta. Rokoteohjelman rokotteita pidetään kuin valikoimana, josta noukitaan itselle mieleiset vaihtoehdot.

Rokotteista on tullut perheitä voimakkaasti jakava asia. Olet joko puolesta tai vastaan.

Hyvä esimerkki on juuri vesirokkorokote. Ne, joiden kokemus vesirokosta tautina on vain pari näppyä, eivät ymmärrä millainen viikkojen piina märkivien rupien ja jälkitautien kanssa eläminen voi olla.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on suosittanut vesirokkorokotteen ottamista lasten rokoteohjelmaan jo vuosia.

Kalliin hinnan vuoksi se odottaa yhä. Tällä hetkellä rokotteen voi hankkia lapselleen, jos sen maksaa itse.

Vesirokko ei ole ainoa rokote, jota vanhemmat hankkivat lapselleen rokoteohjelman ulkopuolelta. Paljon matkustelevat perheet hankkivat lapsilleen esimerkiksi hepatiittirokotteet.

Nettikeskustelut roihahtavat hetkessä puolesta ja vastaan. Vanhemmat ottavat kiihkeästi kantaa aiheeseen.

Perusteluja haetaan eri tasoisista asiantuntijalähteistä, mutta myös toisista nettikeskusteluista ja iltapäivälehdistä.

Hyvällä ilmaisulla varustettu agitaattori voi pelotella epävarmoja vanhempia niin, että kausi-influenssapiikin lisäksi koko perusrokoteohjelmaa aletaan epäillä.

Rokottamatta jättämispäätöksiä perustellaan usein sillä, että Suomessa on melko pieni todennäköisyys lapsen saada esimerkiksi poliota, kurkkumätää tai hinkuyskää.

Ollaan helposti tyytyväisiä tilanteeseen, mutta ei ymmärretä mihin se perustuu – vuosikymmenten järjestelmälliseen rokoteohjelmaan.

Jotta vakavat taudit pysyvät poissa jatkossakin, suurin osa lapsista pitää rokottaa.

Emme elä pullossa. Emme voi vaikuttaa toisten tekemiin valintoihin. Muiden valinnat sen sijaan vaikuttavat meihin.

Matkustelu on tuonut joitain vakavia tauteja Suomeen myös takaisin. Esimerkiksi tuhkarokko on vakava tuliainen.

Vaikka rokottamattomien lasten perhe ei koskaan matkustelisi ulkomailla, ei tarvita kuin jonkun muun tuliaisena tuoma virus – ja epidemia syntyy.

Rokottaako vai eikö rokottaa? Minä rokotan.

Vaikka oma lapseni olisi terve, oma napa ei ole ainoa näkökulma asiaan. Kyse ei ole vain minusta, vaan meistä kaikista.

Samassa päiväkotiryhmässä voi olla sairas lapsi, jolle koko hoitoryhmän terveys on etu. Esimerkiksi flunssakierteeseen joutunut lapsi sairastuu helpommin muihinkin tauteihin.

Jokainen rokottamaton lapsi, jolla ei ole terveydellistä syytä jättää rokotusohjelman perusrokotteita ottamatta, on yhteiskunnan vapaamatkustaja.

En haluaisi viedä lastani päiväkotiin tai kouluun, missä suurin osa lapsista on rokottamattomia luonnonlapsia.