Velvollisuus osallistua – oikeus vaurastua

Koska verojen korottaminen on kirjoittajien mielestä mahdotonta, lisääntyy paine julkisten menojen leikkauksiin. Niitäkään ei voida tehdä rajattomasti ja joidenkin toimien osalta ollaan jo nyt kipurajoilla.  Kuva: Timo Filpus

Suomen talous ei ole kasvanut vuoden 2008 jälkeen. Olemme pudonneet muiden Pohjoismaiden kyydistä paitsi taloudellisessa niin myös muussa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Sukupolvemme suuri saavutus, Ruotsin ajaminen kiinni elintasossa, on menetetty.

Tilannetta synkistää se, että Suomessa taloudellista toimeliaisuutta on ylläpidetty muita Pohjoismaita kovemmalla lainanotolla. Olemme ottaneet syömävelkaa. Velkaantuminen on jatkunut huolimatta siitä, onko hallituksen johdossa kokoomuslainen, demari vai keskustalainen. Tosin keskustalaisen pääministeri Juha Sipilän johdolla tilanne oltiin saamassa parempaan hallintaan, mutta Rinteen/Marinin aikana retkahdettiin uudestaan.

Yhteiskunnan, yritysten ja kotitalouksien kriisinkestävyys on sitä parempi mitä vahvempi niiden tase on. Suomen julkinen talous on kroonisesti alijäämäinen, eikä meillä ole puskureita globaalien kriisien varalle. Yritysten taseet onneksi ovat keskimäärin kunnossa.

Kotitaloudet sen sijaan ovat Suomessa kansainvälisten vertailujen pohjalta vähävaraisia. Vähäinen varallisuus merkitsee sitä, että ihmiset ovat vaikeuksia kohdatessaan nopeammin riippuvaisia yhteiskunnan tuesta kuin vauraammissa maissa. Köyhyysloukku on monelle suomalaiselle todennäköinen eläkevuosina.

Suomessa alkaa vallita yhteinen käsitys siitä, että menojen leikkauksilla tai verojen korotuksilla ei ratkaista julkisen talouden ongelmia. Sekä verojen että velan kasvattaminen alkavat jossain vaiheessa toimia kansantalouden kasvupyrkimyksiä ja ihmisten hyvinvoinnin lisääntymistä vastaan. Ymmärryksemme mukaan Suomi on tässä pisteessä.

Valtion budjetin menot ovat 88,8 miljardia euroa, josta 12,1 miljardia katetaan lisävelalla. Lisävelan määrä hahmottuu, kun huomaa sen olevan lähes puolet valtion vuosittain keräämästä ansio- ja pääomatuloverojen määrästä tai noin 12-kertainen vuosittaiseen perintö- ja lahjaverojen määrään verrattuna. Emme usko, että tämä alijäämä on katettavissa veronkorotuksilla. Niiden tie on nyt käyty loppuun.

Kun verojen korotukset ovat mahdottomia, lisääntyy paine julkisten menojen leikkauksiin. Niitä ei kuitenkaan voida tehdä rajattomasti ja joidenkin toimien osalta ollaan kipurajoilla. Vanheneva väestö tarvitsee terveys- ja sosiaalipalveluja, lapset kouluja, kansalaiset turvallisuutta ja rapautuva infrastruktuuri ylläpitoa ja parannusta.

Jos Suomi pääsee vahvaan taloudelliseen kasvuun, se auttaa ongelmien ratkaisemisessa, mutta ei yksin riitä. Tarvitaan uusia konsepteja. Keskeinen esittämämme uusi konsepti voidaan tiivistää ohjelmaan Velvollisuus osallistua – oikeus vaurastua.

Keskeistä ohjelmassa olisi verotuksen asteittainen keventäminen ja kansalaisten velvollisuuksien, mutta myös valinnanvapauden, lisääminen. Tavoitteeksi voisi asettaa kokonaisveroasteen pudottamisen prosenttiyksiköllä vuodessa yhden vaalikauden ajan. Silloinkin olisimme verotuksessa vasta EU:n keskitasolla. Keventämisen painopisteen tulisi olla henkilöiden tuloverotuksessa niin, että erityisesti lisäansioista jäisi enemmän käteen. Suomalaisten annettaisiin vaurastua!

Suomella on hyviä kokemuksia verotuksen keventämisen myönteisistä vaikutuksista. 1990-luvun lamasta noustiin nopeasti osittain sen ansiosta, että Esko Ahon hallitus teki merkittäviä verouudistuksia. Verotuksen keventäminen suo mahdollisuuden ihmisten vaurastumiseen. Sitä pitää tukea Ruotsin mallin mukaisella osakesäästämisen ja sijoittamisen kannustamisella.

Verotuksen keventämisen vastapainona ihmisten velvollisuuksia, mutta myös valinnanvapautta hallitusti lisättäisiin. Mahdollisuudet säästämiseen ja vaurastumiseen merkitsisivät jo askelia tähän suuntaan. Julkinen valta ei kierrättäisi niin paljon rahoja heidän puolestaan kuin nykyisin.

Alkiolaisittain ihmisten omavastuuta eli omaehtoista selviytymiskykyä vahvistettaisiin, jotta voidaan kantaa yhteisvastuuta niistä, jotka eivät muuten pärjää. Valtiovarainministeri Riikka Purra avasikin (HS 27.9.2024) keskustelua tähän suuntaan nostamalla esille yhteiskunnan maksamien tukien korvaamista verovähennyksillä.

Verotuksen keventäminen tulee sovittaa yhteen sosiaaliturvauudistusten, julkisen maksupolitiikan ja muun yhteiskunnallisen uudistamisen kanssa. Laajaa kokonaisuutta ei voida uudistaa kerralla, mutta vaarallisinta olisi olla tekemättä mitään.

Olavi Ala-Nissilä

valtiopäiväneuvos

Esa Härmälä

agronomi

Kirjoitus perustuu tekijöiden kirjaan Miten Suomi selviytyy? Velvollisuus osallistua, oikeus vaurastua (Väyläkirjat 2025).