Ruuantuotannon sosiaalinen kestävyys unohtunut

Maatalouden ympäristö­kysymykset ovat olleet viime aikoina runsaasti esillä, kun taas keskustelu toimialan sosiaalisen kestävyyden sisällöistä on vielä monin osin käymättä.

Luonnonvarakeskuksen Vekka -tutkimushankkeessa suomalaiseen ruuantuotantoon todettiin liittyvän moniakin sosiaalisen puolen vahvuuksia, jotka turvaavat kuluttajien ruokahetkiä tulevaisuudessakin. Avoimista kysymyksistä suurimmat liittyvät ehkä alkutuotannon taloudelliseen tilanteeseen ja markkinamekanismien kykyyn ohjata ruuantuotannon kehitystä.

Keskustelun ytimessä näyttää olevan kaksi erilaista tulkintaa maatalouden tuottajahintojen oikeasta tasosta.

Vallitsevan talousajattelun näkökulmasta haetaan kehitystä, jota maailmanmarkkina­hinnat ohjaavat. Kuluttaja saa silloin ruokahankintansa halvimmalla mahdollisella hinnalla. Tuotanto valuu puolestaan niille alueille, joissa se on kaikkein tehokkainta ja kilpailukykyisintä.

Tämän ajattelun valossa suomalaisen alkutuotannon heikko kannattavuus on ongelma, johon tulee vastata tuottavuuskehitykseen panostamalla.

Maataloustuotanto onkin viime vuosien aikana käynyt läpi mittavaa rakennemuutosta. Vuodesta 2010 maatalous­yritysten lukumäärä on vähentynyt 23 prosenttia ja toimialan työntekijöiden määrä on vähentynyt 25 prosenttia. Sen sijaan maataloustuotannon määrä ei ole juurikaan laskenut (Luke 2021).

Taloudellisen tehokkuusajattelun malli on tuottanut länsimaiden yhteiskunnalliseen kehitykseen runsaasti hyvää, mutta onko se riittävä lähtökohta silloin, kun halutaan luoda kestäviä ruuantuotannon malleja?

Ajattelutapaan liittyy isoja ongelmia sekä tuotannon muutostarpeiden ja jatkuvuuden että tuotantoon liittyvien yhteiskunnallisten arvojen näkökulmasta.

Toimialan kehitys kohden suurinta mahdollista tehokkuutta ja halvinta mahdollista hintaa tarkoittaa aikaa myöten myös tuotantorakenteiden voimakasta yksipuolistumista. Tulevaisuuden haasteiden, esi­merkiksi ilmastonmuutoksen kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää säilyttää myös tuotantorakenteiden monimuotoisuus, ja siihen liittyvät joustavan reagoinnin mahdollisuudet.

Kansainvälisesti toimivat elintarvikemarkkinat ovat pystyneet reagoimaan myös varsin heikosti tuotantoon liittyviin ympäristönhoidon sekä ihmisten hyvinvoinnin haasteisiin. Tämä tulee esille muun muassa tuontiruuan kohdalla, minkä osuus on suomalaisessakin kulutuksessa jatkuvasti kasvussa.

Tuotanto tapahtuu kussakin alkuperämaassa vallitsevan lainsäädännön puitteissa, jolloin alkutuotannon ”sosiaaliseen kädenjälkeen” saattaa liittyä jopa ihmis­oikeuksiin liittyviä haasteita. Suomalaiseen tuotantoon liittyvät lainsäädännön vaatimukset vaikkapa työajoista tai minimipalkoista eivät ulotu tuontiruoan hankintoihin, eivätkä tuotannosta aiheutuvat yhteiskunnalliset kustannukset näy tuotteiden hinnoissa.

Kansainvälisiin hankintoihin liittyvät vaatimukset saattavat kuitenkin tulevaisuudessa kiristyä, mihin muun muassa parhaillaan valmisteilla oleva Yritysvastuulain valmistelu viittaa.

Jatkossakin yhteiskunnallisen keskustelun viive tuontituotteisiin liittyvien sosiaalisten haasteiden tunnistamisessa ja niihin reagoimisessa tulee olemaan varsin pitkä. Kansallisen tuotannon osalta vaikuttamisen mahdollisuudet tuotantotapoihin ovat selkeästi suoremmat ja paremmat.

Ruuantuotannon sosiaalisen kestävyyden haasteet näyttävät siis vahvasti kietoutuvan kansainvälisesti toimivien elintarvikemarkkinoiden ja siihen liittyvän kapea-alaisen tehokkuusajattelun ympärille.

Myönteiseen kehitykseen näyttäisi vahvasti puolestaan liittyvän ruokaketjun toimi­joiden vastuunotto kansallisen tuotannon jatkuvuudesta. Silloin tuotteista maksetaan kansainvälisten markkina­hintojen sijaan hintaa, joka kattaa ympäristöä kunnioittavat, kotimaiset tuotantokustannukset ja tarjoaa myös tuottajalle riittävän toimeentulon.

Kulutuksen pääpaino halutaan jatkossakin säilyttää kansallisissa tuotteissa, ja tuontituotteiden osalta vaaditaan entistä suurempaa tuotantotapojen läpinäkyvyyttä.

Alkutuotannon ”sosiaaliseen kädenjälkeen” saattaa liittyä jopa ihmis­oikeuksiin liittyviä haasteita.