Auto- ja kiinteistökaupalla Suomi ei lähde nousuun

Suomen talouden sanotaan vihdoin kääntyneen nousuun. Totta onkin, että kokonaistuotannon kasvuluvut ovat plussalla; toisen neljänneksen bkt-luku on peräti 1,1 prosenttia.

Samaten työllisyysluvut näyttävät hivenen paremmilta, mutta tämä koskee Tilastokeskuksen työvoimatutkimusta. Työ- ja elinkeino­ministeriön kortistodatan mukaan työttömyydessä ei tapahtunut mitään muutosta.

Mikä sitten on ollut kasvun veturina? Vastaus on yksinkertainen: kulutus.

Vuoden toisella neljänneksellä yksityinen kulutus kasvoi peräti 2,5 ja julkinenkin kulutus 0,6 prosenttia. Investoinnitkin näyttävät olevan plussalla, mutta taustalla on lähinnä asuntoinvestointien reipas kasvu (11,7 prosenttia), puhumattakaan investoinneista kuljetusvälineisiin, jotka ovat yli kaksinkertaistuneet. Sen sijaan laite- ja kone­investoinnit ovat supistuneet 7 prosenttia.

Kulutuksella ja erityisesti autokaupalla menee hyvin, ja asuntomarkkinoilla on jonkinlainen minibuumi. Mutta saadaanko niillä aikaan pysyvä kasvu? Vastaus on empimättä ei ja vielä kerran ei!

Syy on selvä. Kulutus­buumin varjossa talouden tuotantopotentiaali entisestään näivettyy. Siitä kertoo edellä mainittu tuotannollisten investointien lama mutta vielä enemmän viennin jatkuva supistuminen.

Viime viikolla julkaistut tavaraviennin luvut olivat suorastaan katastrofaalisia: heinäkuussa laskua oli 13 prosenttia. Koko alkuvuonna tavaravienti on supistunut 6 prosenttia. Tavarakaupan alijäämä on puolitoista miljardia suurempi kuin viime vuonna.

Ei voi olla mahdollista, että Suomen kaltaisessa maassa vienti ja tuotannolliset investoinnit supistuvat 10 prosentin vauhdilla ja kulutus vastaavasti kasvaa. Tällainen kasvu ei voi perustua muuhun kuin jatkuvaan velkaantumiseen.

Kuka on valmis loputtomiin rahoittamaan maata, joka elää yli varojensa? Kansantalouden tilinpidon mukaan Suomi on nykyään kuin Kreikka. Toisella neljänneksellä kulutusmenot olivat suuremmat kuin kansan­talouden käytettävissä oleva tulo, eli koko kansantalouden säästäminen oli negatiivista. Eli investointeja ei kyetty lainkaan rahoittamaan kotimaisella säästämisellä vaan lainarahalla.

Jos talouden rakenteessa ei viennin ja tuotannollisten investointien suhteen tapahdu olennaista rakennemuutosta, on aivan samantekevää, miltä bkt-numerot näyttävät. Ei Suomen kaltainen pieni, avoin talous voi nostaa itseään henkseleistä yltäkylläisyyden parvekkeelle.

Budjettiriihen loppu­tulemat viittaavat siihen, että hallitus ei aio tehdä mitään talouden rakennemuutoksen oikaisemiseksi. Tuntuu siltä, että hallitukselle riittää, että bkt kasvaa 0,5 tai 1,1 prosenttia, kunhan vain kasvaa ja verotuloja kertyy aiempaa enemmän.

Ei se näin voi mennä. Ei tällä menolla pysyvää kasvua synny koskaan, eikä ongelmia ei ratkaista yhtään sen paremmin kuin, jos ulosottomiestä pakoilee illan viimeisinä tunteina ravintolalaskua kasvattamalla.  

Turun yliopisto