Viisas säästää vähästään
Nuukuuden nerous
Eläköön maalaisjärki, joka julistaa säästämisen hauskaksi ja tavoiteltavaksi touhuksi.
TEKSTI: Hannele Niemi KUVAT: Jaana Kankaanpää HAHMOT: Stiina Hovi
Nuku ja säästä
Säästämistä on vähätelty ikähöperöiden ja luusereiden pikkupuuhasteluksi. Kuka enää laskee hintoja mummonmarkoissa – niin järkevää kuin se voisi turhien ostojen estona olla.
Esa Vileniuksen Säästökirja kääntää nykyisiä itsestäänselvyyksiä iloisesti ylösalaisin. Alta paljastuu hyviksi havaittuja vanhoja käytäntöjä.
Kirja kehottaa ajattelemaan omilla aivoillaan, ja kas, kun sitä hetken harrastaa, alkaa nähdä asioita täysin toisin.
Ei enää sekoita säästämistä sijoittamiseen, mihin markkinavoimat meitä manipuloivat. Ei tunne syyllisyyttä siitä, että ostamatta jättämispäätöksellään kaataa yhteiskunnan, vie lapsilta leivän suusta ja vanhuksilta voin leivältä.
Tajuntaa täräyttää tämäkin: joskus kannattaisi pysähtyä kuulostelemaan, mihin minulla on kiire.
Niin kuin näitä ei tietäisi!
Miksi sitten säntäilemme kuin säikyt puput pientareilla? Eikö kukaan uskalla kääntyä? Valumme vain kiltisti myötävirtaa kohti kasvavaa kulutusta, tavarataivasta ja ympäristön tuhoutumista?
Säästökirja kannustaa kuluttajia kapinaan. Kapinoida voi jo kuluttaja-sanaa vastaan. Ihminenhän on paljon muuta, esimerkiksi ihminen.
Omat ajatuksetkin ovat vielä ilmaisia, vaikka varmasti niille joku jo laskulaitetta kehittelee.
Nurkkien turhakkeet
No, pysähdytään. Ajatellaan asioita uudelleen.
Säästäminen ei siis ole sijoittamista, eikä aina edes tekemisissä rahan kanssa. Säästämiselle löytyy uusia kohteita, kuten minä itse.
Päivänsäkin voi suunnitella ja yhyttää ajomatkalle kaupassakäynnin, ettei tarvitse iltamyöhällä nälissään lähteä tuhlaamaan bensaa. Sen ajan saa käyttää olemiseen, itsensä kuunteluun tai nukkumiseen.
”Nukkuminen on kuin rahaa pankkiin panisi”, on yksi vanhan kansan viisauksia. Sananlaskuista löytyy eväitä myös säästämiseen: ”Vie männessäis, tuo tullessais, ettet laiskana kulje.” Aivan, säästää askeleita.
Säästäessä tienaa, kunhan ensin ajattelee tienaamisen toisin. Tienata voi esimerkiksi uusia taitoja. Kun lähdet metsään, löydät ihmeitä myös itsestäsi – luonnon tuoksujen, värien ja äänien lisäksi. Ne kaikki ovat ilmaisia.
Ainutlaatuisen jokamiehenoikeuden Suomessa saa yhä monin paikoin kerätä korvauksetta marjoja, sieniä, oksia ja vaikka männynkäpyjä, joilla on kotona käyttöä enemmän kuin jäätelö- tai popkornikoneella.
Vuole vaikka
Miten monta turhaketta nurkissasi nuhjaa?
Monitoimikone on työläs kasata marjalitran takia. Herukat survoo helpommin puisella pulikalla, jos sellaisen on sattunut säästämään. Käsivoima koituu taloudelliseksi. Hauis kasvaa osaamisen ilon kanssa.
Ihminen on yhä kädellinen olento. Pää lepää, kun käsi käy.
Pää ei lepää, kun sydäntä kalvaa kauhu sijoitusten kohtalosta tai bisneksen tulevaisuudesta. Huoli haittaa unta. Unettomuus on tänään masennuksen ohella suomalaisten suurimpia sairastuttajia.
Pitäisikö siis palata muinaiseen agraarimalliin, juuri kun on edetty Eurooppa-eliittiin? Ei Säästökirja eikä maalaisjärki moista edellytä, joskin pieni harkinta lienee paikallaan. Pienistä teoista syntyy suuri puro, myös ympäristövirrassa.
Väliin taas vanha viisaus: ”Ei ne isot tulot, vaan pienet menot.” Kun kuluttaa vähemmän, ei tarvitse ponnistella niin paljon elantonsa eteen, eikä työkään enää ahdista.
Säästyy aikaa villiin vapauteen, vaikka tarkkaan ottaen aika taitaa olla niitä harvoja asioita, joita ei voi säästää.
Multaa varpaissa
Eihän säästäminen aina kivaa ole. Kaikesta tinkimään joutuvaa ei paljon naurata, mutta kohtuullisesti toimeentuleva voi jostain jo luopuakin.
Mistä? Itse ainakin iltapäivälehdistä ja energiajuomista. Säästökirja julistaa joutaviksi muun muassa wc-raikastimet ja jatkuvan kahvittelun. Täydellisiä turhuuksia ovat tupakka ja tavaksi tullut tissuttelu.
Pitäähän ihmisen saada nauttia raskaan työnsä hedelmistä, hemmotella itseään? Tottahan toki, mutta onko naukkailu tai ylensyönti hemmottelua?
Mitä jää jäljelle? parahtaa lohturuuan ja itsesääli-shoppailun karaisema kuluttaja.
Vaikka mitä! Puupalan vuoleskelu on viihdyttävää. Siinä mieli kehrää uutta, luovuus herää ja synnyttää paitsi keksintöjä, myös ystävällisiä ajatuksia. Niiden jakaminen on ilmaista. Ei hymykään maksa, vaikka moni sen näyttää hinnoitelleen.
Tunnen tyylini
Säästäminen on vähän kuin laihduttaminen. Pitää omaksua uusi ajattelu- ja elämäntapa ja sitoutua siihen. Sitoutuminen tosin aiheuttanee nykyihmiselle pahimmat pelkotilat.
Sitoutumalla säästämiseen ihminen voi osoittaa moraalia ja tuntea ennen pitkää mielihyvää valinnoistaan. Pienillä valinnoilla voi syntyä isoja ympäristötekoja.
Suomalaisen pintaa ei tarvitse kauan raaputtaa, kun jo pilkahtaa maata esiin. Multaa on vielä monen varpaidenkin välissä, mikä taas merkitsee maalaisjärkeä.
Säästökirjassa nostetaan maaseutu malliksi, sillä siellä yhä osataan seurata luonnon merkkejä. Luontohan rytmittää mestarillisesti työn ja levon, kasvun ja kuihtumisen. Pimeän aikaan kerätään voimia, joita tuhlata valoisan vallitessa.
Yhteiskuntakin noudattaa pohjimmiltaan luonnon rytmiä. Nousukautta seuraa lama, jonka merkkejä voi taas aistia, kun herkistää vaistonsa.
Lamakaan ei aja paniikkiin sitä, joka on osannut varautua pahan päivän varalle – ei sukan varteen säästämällä, vaan kulutustaan säätelemällä. Niin toimii viisas ihminen, joka panostaa ihmissuhteisiin ja arvostaa yhteisönsä korkealle. Se jos mikä säästää yhteiskuntaa.
Ei tarvitse esittää
Maalaisten ohella voisi tarkkailla lapsia. Heissä on alkukantaista älliä ja kykyä pitää hauskaa, vaikka säästämällä. Lapsi jemmaa niin leluja kuin karkkia ja hykertelee kätköistään.
Mitä jos heittäytyisi lapseksi jälleen? Nauttisi siitä, että osaa korjata patinoituneen palttoon, ommella siihen napin kätköistään ja luoda oman tyylinsä.
Trendit ovat tajutonta tuhlausta ja kertovat lähinnä siitä, miten hukassa ihminen elämässään voi olla. Enkö itse tiedä, missä vaatteissa viihdyn, kuinka kotini kalustan?
Lapsi osaa laiskotella, heittäytyä hetkeen. Samaa harrastavat taivaan linnut, vaikka alati elantonsa eteen uurastavatkin – mutta päivä kerrallaan, luottaen elämän kantavan.
Passiivisuudenkin puolesta Säästökirja paasaa. Ei ihminen jaksa koko ajan olla aktiivinen, säntäillä muka itseään kehittäviin tapahtumiin. Passiivisuus synnyttää parhaat elämykset, usein ilmaiseksi.
Tulipallona hehkuva aamutaivas tarjoaa energiaa koko päiväksi, jos sitä ennättää aamulla ihailla.
Kun lähdet metsään, löydät ihmeitä myös itsestäsi – luonnon tuoksujen, värien ja äänien lisäksi. Ne kaikki ovat ilmaisia.
Mitä ihminen todella tarvitsee? Puhdasta vettä, lämpöä ja ravintoa. Yhteisöä ja turvallisuutta. Rakkautta. Ilman leikkiä sekä seksiä elämä olisi köyhää. Ihmisluonto hakee alati myös vastauksia elämän peruskysymyksiin.
Näillä pääsee jo pitkälle. Osan niistä saa ihan ilmaiseksi, palkaksi omista valinnoistaan.
Kun vielä ymmärtäisi, miten paljon itseään säästää pidättäytymällä turhalta kiivailulta ja maailman murehtimiselta. Ne usein kytkeytyvät pintamediaan ja tylsään viihteeseen, joihin tuhrautuu turhan paljon aikaa.
Missä vielä itseään säästäisi? Muille ei ainakaan tarvitse näyttää, eikä esittää mitään. Tulevaisuuttakaan ei voi varmistella loputtomiin. Elämä kun onnistuu aina yllättämään, parhaiten valmistautuneenkin.
LÄHDE
Esa Vilenius: Säästökirja, Tammi, 2008.
Säästäessä tienaa, kunhan ensin ajattelee tienaamisen toisin. Tienata voi esimerkiksi uusia taitoja.
Nuukuuden nerous
Nuukuuden nerous
Harkitse ostojasi: tarvitsenko tätä todella?
Jos autoilet, autoile harkiten. Kun et koko ajan osta, et alati tarvitse autoakaan ajaaksesi laitakaupungin marketteihin.
Kerää ravintoa myös luonnosta. Laita ruokasi itse. Syö vähemmän. Siten säästät itseäsi.
Pääsi lepää, kun askellat metsässä. Elät ja syöt terveemmin, uni tulee paremmin. Nukkuminen on erityisen säästäväistä.
Etsi elämästäsi turhakkeet pois. Pullotetun ja purkitetun juominen on tuhlaamista. Siitä luopuminen säästää paitsi rahaa, myös kuljetuskilometrejä, siis ympäristöä. Jos tahdot juomaasi makua, kerää marjapuskasta ainekset mehutiivisteeseen.
Kehitä oma tyyli, älä juokse trendien perässä. Sohvakalustoa ei tarvitse vaihtaa kahden vuoden välein. Tavaroiden osteskelua parempia harrastuksia on roppakaupalla. Shoppailusta syntyy helposti riippuvuus ja ennen pitkää myös krapula.
Esa Vileniusta ärsyttää nyky-Suomen kuva maanviljelijöistä tukiaiselätteinä. ”Hehän ovat todellisia selviytyjiä, niitä harvoja, jotka käsittävät luonnon kierron ja pyrkivät elämään sen mukaan. Säästeliäästi.”
Viimeisin lama sai osan suomalaisista havittelemaan helpolla halpaa ruokaa maailmanmarkkinoilta ja unohtamaan juurensa. ”Kovin kaukana ei ole aika, jolloin ravinnon tuottaminen oli ihmiselle päätoimi”, muistuttaa Vilenius.
Vilenius ei ole syntyisin maalaistalosta, mutta tutustui koulun loma-aikoina alkutuotantoon evakkosukulaistensa luona. Vuonna 1957 syntynyt ja Taipalsaarella kasvanut muistaa vielä, kuinka suomalaiset kalastivat, marjastivat, sienestivät ja hoitivat kotona sekä hyötyeläimiä että puutarhaansa.
Maalaisjärkisen säästäväisen ja luontoa kunnioittavan elämäntavan voi oppia, vaikkei siihen olisi kasvanut. ”Ruuan kallistuessa alkaa omatuotanto taas kannattaa. Ruuanlaittokaan ei vaadi erityistaitoja.”
Vilenius yrittää elää kuten opettaa. Säästäväisyyteen on syynsä, kuten se, ettei rahaa ole entiseen tapaan käytössä. Hän on vuodesta 2006 ollut pois vakinaisesta työstään Etelä-Saimaassa, missä viimeksi erikoistoimittajana teki muun muassa tiedesivuja.
Sanoman toimittajatutkinnon suorittanut Vilenius on työskennellyt muun muassa Uuden Suomen Iltalehdessä ja Porvoon paikallislehti Uusimaassa. Parhaillaan hän on toista vuotta palkattomalla virkavapaalla.
Vuoden loppuun mennessä pitäisi perheellisen miehen tietää, miksi ryhtyy isona. Ylämaan vanha talo pitää osaltaan omistajansa työn touhussa.
Toimittajan työ on hänestä yhä upeaa, jos siinä saa miettiä, kenen sanaa julistaa. ”Parasta kai olisi vain tehdä päivittäinen juttunsa parhaan järkensä mukaan.”
Kirjailijaksi hän päätyi toimittajuuden myötä. Kun taustatietoa kertyy yli käyttötarpeen, alkaa Vileniuksen kaltainen hautoja sitä väistämättä työstää. Tähän mennessä ovat käsittelyynsä säästämisen ohella päässeet tekniset vempaimet ja maailmanloput.
Ikä, elämäntilanne ja oman terveyden rajallisuuden kokemukset ovat saaneet Esan pohtimaan itsensä säästämistä. ”Säästäminen antaa ihmiselle oikeasti toivoa, ympäristöasioissakin. Kysehän on vain luopumisesta, jonka asteen kukin päättää elämäntilanteensa mukaan.”
Hän huomauttaa, ettei Säästökirjassaan keksinyt ruutia, vaan kokosi vanhoja viisauksia yhteen.
”Paras oma säästämispäätökseni on se, etten juo enkä polta. Minulle jäi kahdeksan vuotta sitten tipaton tammikuu päälle”, hymähtää mies, joka väittää yhä viihtyvänsä juopuneenkin sakin seurassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
