Hiilenmusta luontomatka Pohjolaan

Mielipide

21.5.201802:00

Kolumni

Henrik Hohteri

Suomi ja sen puhdas luonto vetoavat kansainvälisiin matkailijoihin paremmin kuin koskaan.

Matkailu- ja ravintolapalveluja edustava MaRa arvioi, että viidessä vuodessa täkäläisiin kylpylöihin ja hotelleihin investoidaan yli miljardi euroa.

Ryysis on niin sakea, että lentokentistä vastaava Finavia on päättänyt laittaa 55 miljoonaa euroa Lapin lentoasemien laajentamiseen.

Irvokasta kyllä, Lapin luonnon lumoa hyödynnetään näin tavalla, jonka tuhovoima maapallon ilmastolle hakee vertaistaan.

Kaukoturismihan ei ole mitään ekologista palvelutaloutta.

Kiinalaiset matkailijat ovat osoittautuneet kyllä höveleiksi rahan käyttäjiksi. Keskimäärin he kuluttavat Visit Finlandin mukaan ostoksiin ja palveluihin 940 euroa per pää. Lentomatka Pekingistä Helsinkiin ja takaisin puolestaan tuottaa lentolaskureiden mukaan suuruusluokkaa 1 000 kiloa hiilidioksidia vastaavan ilmastokuormituksen.

Kilo hiilidioksidia per euro bruttokansantuotetta on kehno hyötysuhde. Jos Suomen koko talous (224 miljardia euroa vuonna 2017) päästelisi samalla lailla, maamme hiilidioksidipäästöt (59 miljoonaa tonnia vuonna 2016) nelinkertaistuisivat.

Lentämiseen perustuva talouskasvu ei ole juhlan aihe vaan syy miettiä kiireen vilkkaa, miten touhu saadaan loppumaan mahdollisimman äkkiä.

Mannertenvälinen lentomatka on kerta kaikkiaan tehokkain tapa moninkertaistaa yksilön hiilijalanjälki kaikkien kestävyystavoitteiden tuolle puolen.

Lentomatkailun holtiton kasvu tekee muista ilmastoponnisteluista pilkkaa. Miksi pipertää sähköautojen, tuulivoimaloiden ja eristepaksuuksien kanssa, jos samalla on lupa polttaa kerosiinia surutta?

Voi myös kysyä, missä ovat Greenpeacen aktivistit? Finavian investointiohjelmahan vaikuttaa samoin kuin uuden öljynporausalueen perustaminen pohjoiselle Jäämerelle.

Vaihtoehtoja kaukomatkailun kasvuun perustuvalle turismille olisi.

Lentolippujen hintojen kymmenkertaistaminen voisi kummasti kannustaa suomalaisia kotimaan matkailuun.

Lappiinhan pääsee myös raiteita pitkin, jopa Kiinasta saakka.

Suomalainen lankku kulkee jo junalla kaukoitään. Miksei sillä voisi siis tuoda matkailijoita toiseen suuntaan? Samalla matkalla saisi kokea Trans-Siperian rautatien ihmeet.

Maailmalta löytyy muitakin esimerkkejä siitä, että pitkä junamatka voi olla hieno elämys itsessään.

Ei pidä haukkua väärää puuta. Syy lentomatkailun ongelmallisuuteen ei ole aasialaisen turistin eikä uutta kelohonkamökkiä pystyttävän yrittäjän. Lentoyhtiötkin tekevät vain bisnestään niille määrätyissä rajoissa. Jos ei päästöjen vähentämisessä kunnostautunut Finnair ottaisi siivua Aasian liikenteestä, joku muu kyllä korjaisi potin. Finavia tekee työtä käskettyä sen mukaan, mitä valtio-omistaja haluaa.

Katse kääntyy eduskuntaan ja puolueisiin. Kenellä olisi rohkeutta mätkäistä kunnon lentovero? Ruotsi näytti jo mallia.

Lentämisestä pitää tehdä paitsi kallista, myös ankeaa ja hidasta.

Finavian kurssin kääntäminen olisi elegantti tapa hoitaa asia.

Lentoturistien virrat tyrehtyisivät pian, kun Suomen maine alkaisi kiiriä: Maa, jonka kentillä jonotetaan, palellaan ja etsitään turhaan matkalaukkua edellisten jälkeen.