Arjen hallintaedellyttää kansalaisilta taitoja

Viime aikoina media on seurannut suurella mielenkiinnolla EU:n eri jäsenmaiden kansantalouden kehitystä ja eri tahot ovat tehneet valistuneita arvauksia siitä, mihin suuntaan kehitys tulee kulkemaan.

Vähemmälle mielenkiinnon kohteelle on jäänyt esimerkiksi Sisämarkkinat ja kuluttajansuoja -valiokunnassa tällä hetkellä valmisteilla oleva uusi kuluttajapoliittinen strategia. Yksi strategian keskeisistä painopistealueista on kuluttajien aseman vahvistaminen kaikissa jäsenmaissa.

Kuluttajien asema ei voi kuitenkaan vahvistua, jolleivät kuluttajat tunne oikeuksiaan.

Valmistelutyön aikana on tullut jälleen kerran esiin, että kansalaisten tietoisuus omista oikeuksistaan eroaa merkittävästi eri jäsenmaiden kesken. Yhtenä syynä tähän on, että kuluttajapolitiikkaa ja -taitoja opetetaan eri jäsenmaissa hyvin eri tavoin.

Olisikin syytä miettiä, pitäisikö meidän edellyttää tiettyjen perustaitojen opettamista kaikille kansalaisille. Olisiko EU:n yhteinen arjen ajokortti tarpeen?

Suomessa ratkaisu tähän saattaisi löytyä 2000-luvulla peruskoulu-uudistuksessa naftaliiniin laitetusta kansalaistaidosta.

Vaikka internet-aikakauden kuluttajien tarvitsemat taidot ovat erilaisia kuin helmitaulukansalaisten, jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu vuosikymmenienkään saatossa.

Laskut on maksettava ajallaan, lainattu raha on yleensä kallista ja puutteellisin merkinnöin varustettu tuote voi olla hengenvaarallinen. Kansallisuudesta, iästä tai asuinpaikasta riippumatta.

Arkielämässä tarvittavien kansalaistaitojen osaamisesta tuskin olisi kenellekään haittaa, mutta parhaimmillaan taidot saattaisivat estää esimerkiksi lankeamiset pikavippiviidakon ansoihin tai terveydelle vaarallisten tuotteiden ja palveluiden ostamisen.