Pientä puhetta, isoja asioita

Mielipide

15.9.201016:00

Kolumni

Mia Palokallio

Mitä ihmettä sanoisi näille oudoille ihmisille? Toisaalta, ketä nyt mun jutut edes kiinnostaisi. Sanoisi nyt joku edes jotain...

Tuttu tunnelma vieraassa seurueessa kai useimmille meistä. Harva suomalainen kokee saaneensa seurapiirigeenit synnyinlahjana. Päinvastoin, smalltalkki tuntuu helposti turhanaikaiselta teatterilta. Mitä sitä turhia pulisemaan ihmisille, joita ei edes tunne. Meillä on totuttu puhumaan vain, jos on asiaa.

Silti tuntuu huojentavalta, jos outoon seurueeseen osuu ihminen, joka taitaa pienen puheen ja saa porukan vapautumaan. Vaikka ihan turhanpäiväisiä höpöttämällä.

Pientä puhetta voi opetella. Edes yrittää sanoa jotain hyväntahtoista. Ei haittaa, vaikka se olisi hiukan kömpelöäkin, kunhan se on vilpitöntä eikä loukkaa ketään. Kokemuksen kautta karttuu myös taito kohdata toinen ihminen.

Tärkeintä on kuitenkin asenne: tuo vieras tyyppi voi olla tosi mielenkiintoinen ja hänellä voi olla kiinnostavaa sanottavaa. Pientä puhetta ja vilpitön halu kohdata toinen ihminen, kuulla mitä hänelle kuuluu, ja yhtäkkiä voi tapahtua ihme: pienet sanat ovatkin muuttuneet isoiksi asioiksi, smalltalk intohimoiseksi keskusteluksi.

Toisen ihmisen kohtaamisen ihme on niin iso, että sen eteen kannattaa nähdä hiukan vaivaa. Edes kokeilla pikkuisen pientä puhetta.