Metsien käsittelyn on perustuttava varmennettuun tietoon

Maaseudun Tulevaisuuden uutisen mukaan (19.2.) Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen totesi Lapin metsätalouspäivillä, että jatkuva kasvatus turvaa paremmin metsäluonnon monimuotoisuuden kuin metsän kasvattaminen tasaikäisenä. Todisteena tästä hän esittää muun muassa, että mustikka viihtyy paremmin peitteisessä metsässä kuin metsässä, jossa on tehty avohakkuu.

Vaikka metsiä on avohakattu ja kasvatettu pääsääntöisesti tasaikäisinä jo ainakin kuusikymmentä vuotta, mustikka on edelleen Suomen toiseksi yleisin kasvi seinäsammalen jälkeen. On totta, että mustikka katoaa avohakkuualalta, mutta alkaa vähitellen palata, kun taimikko on sulkeutunut.

Monimuotoisuutta arvioitaessa jatkuvaa kasvatusta ei tule verrata yksistään avohakkuuseen. Vertailu tulee tehdä tasaikäisenä kasvatetun metsän koko kiertoaikaan uudistushakkuusta hakkuukypsään metsään. Lienee itsestään selvää, että eri kehitysvaiheessa olevat metsiköt tarjoavat huomattavasti monimuotoisemman elinympäristökokonaisuuden kuin koko ajan samanlaisena pysyvä jatkuvan kasvatuksen metsä.

Hannosen mielestä jatkuvan kasvatuksen yleistymistä hidastaa se, ettei metsänomistajat saa siitä riittävästi tietoa. Tiedon tulee kuitenkin perustua tosiasioihin - tutkimuksiin tai käytännössä saatuun kokemukseen - ei luuloihin eikä olettamuksiin.

Metsänomistaja saa itse vapaasti valita, millä tavalla hänen metsiään hoidetaan ja hakataan, mutta hänelle annettava tieto pitää kyetä perustelemaan.