Harhautus hiili­nieluista

Olen lukenut vuosikymmenien ajan hyviä metsäalan juttuja Helsingin seudun päälehdestä Helsingin Sanomista. Nyt aivan viime aikoina lehden linja on muuttunut.

Täydellinen harhautus tuli pääkirjoitustoimittajalta, kun siinä käsiteltiin metsien hakkuita. Siinä todettiin, että puunkäytön lisääminen vähentää Suomen metsäalaa ja siten myös hiilidioksidia sitovaa nielua.

Eihän se nyt todellakaan ole näin. Metsien hakkuut eivät vähennä metsäalaa.

Otetaan esimerkiksi harvennushakkuut. Siinä metsämaa pysyy ja säilyy, vaikka harvennushakkuita toteutettaisiin kolminkertainen määrä viime vuosina toteutettuun tasoon verrattuna. Sen jälkeen hiilidioksidin sidonta puustoon vain kiihtyy parantuneen kasvun myötä.

Pääkirjoitustoimittaja lienee ajatellut uudistushakkuita, jossa kaadetaan koko puusto. Siinäkään hakkuussa metsämaa ei häviä mihinkään

Suomessa on ollut voimassa lähes sata vuotta metsälaki, jonka pääperiaatteena on ollut, että metsää ei hävitetä. Uusi metsänkasvu turvataan jokaisen uudistushakkuun jälkeen.

Pääkirjoitus näytti olevan tietoinen harhautus, kun parhaillaan ovat käynnissä kansainväliset neuvottelut metsien merkityksestä hiilidioksidin sitojana. Lukijalle annetaan sellainen mielikuva, että metsien hiilinielu supistuu hakkuiden myötä.

Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen. Hakkuiden myötä metsien kasvu paranee ja hiilidioksidin sidonta tehostuu.

Nykyinen metsien kasvu on mahdollista nostaa 150 miljoonaan kuutiometriin nykyisestä sadasta miljoonasta kuutiosta. Tästä on metsäntutkijoilla jo selvä strategia, josta olisi uutisen aineksia useampaankin juttuun.

Toimittajilla oli aikaan huoneentaulu, jossa luki: Tarkista, tarkista ja tarkista. Sama sanonta on syytä kiinnittää myös näyttöruudun ylälaitaan.