En syyllistynyt mustamaalaukseen

Lehdistössä olleissa kirjoituksissa on viime aikoina esiintynyt metsästyksen harrastajien näkemyksiä toimintansa eettiseen kestävyyteen viitaten.

Viimeksi Lukijalta-palstalla (MT 23.4.) Metsästäjäliiton Pohjanmaan piiri ry:n johtohenkilöt kirjoittivat ja lehden takasivun otsikolla ”Joutsenen ampumisväite on törkeä” syyllistivät tekstissä minut luontojärjestön toimijan roolissa.

Kun kirjoittajista kukaan ei ole minulta kysynyt mitään, osaltani on syytä oikaista ”törkeätä mustamaalausta” käsittelevät virheelliset kohdat lyhyesti.

Onhan julkisesti esitetty myös minun pyytävän anteeksi – keneltä ja miksi? Koko metsästäjäkunnaltako?

Poliisina pitkään toiminut Jussi Lehto soitti kuullusta pamahduksesta mökkirantansa läheisyydessä ja sanoi kuolleen joutsenen olevan rannassaan. Kysyin ensimmäiseksi, onko sähköjohtoja läheisyydessä.

Vastaus oli: niitäkin on, mutta laukauksen ääni tuo oli. Sovimme, että haen linnun myöhemmin sovitusta paikasta, josta sen sitten jätesäkkiin pantuna noudinkin.

Soitin Oulun Eviraan kysyen, haluavatko he tutkia linnun. Myönteisen vastauksen saatuani lintu jäi muovisäkkiin – jota en ollut edes avannut – päiviksi, koska tuona ajankohtana oli vielä yöpakkasiakin.

Sitten päivien kuluttua avasin säkin ja kuvasin linnun. Sen jälkeen vein joutsenen Lapuan poliisiasemalle nähtäväksi, jonka jälkeen paketoin matkahuollossa linnun lähettäen Oulun Eviraan.

Kahden päivän kuluttua sain Evirasta soiton ja tiedon sähkövalokaaren tappaneen linnun. Tiedon välitin välittömästi poliisille sekä Ilkka-lehteen. Tässä tapahtumaketjussa ei siis poliisi ollut aktiivinen, vaan prosessi tapahtui kauttani.

Toimin Pohjanmaalla yhtenä lintupelastushenkilönä ja saan pelastustehtäviä Pohjanmaan aluehälytyskeskukseen ilmoitetuista linnuista kymmeniä vuodessa. Vähän aikaisemmin Ilkka-lehti oli seurannut hoidossani käynyttä Usko-joutsenen selviytymiskamppailua – mikä osoittaa lehden kiinnostusta kansallislinnun osalta lukijoittensa suuntaan. Toimittajat tekevät työtään.

Kun itse olen aikoinaan vannonut käräjäoikeudessa sormet Raamatulla metsästyksenvartijan valan, se on velvoittamassa minua toimimaan sen mukaisesti erilaisissa, epäillyissäkin, rikkomusasioissa.

Metsästäjät vetoavat suureen harrastajamääräänsä ja luonnontuntemukseensa. Kiihtyminen ja vastakkainasettelu luontojärjestöjen kanssa, usein jopa puoluepolitiikka-väritteisesti, leimaa mielipiteitä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että luontojärjestöjen jäsenissä on paljon myös metsästyskortin omaavaa näkemyksellisyyttä.

Reilumpaa ja yhteistä asiaa edistävämpää olisi kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen luonnon käyttöön, ekologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, joka parantaa yksittäisten lajistojen elinolosuhteita parhaiten.