Vinkkejä viimeiseen riiheen

Mielipide

4.7.201802:00

Kolumni

Mari Pantsar

Kesä on vielä kauneimmillaan, mutta pian viljelijät huhkivat jo pelloilla puimassa viljaa. Samoihin aikoihin maan hallitus kokoontuu budjettiriiheen puimaan toisenlaista satoa, talouden lukuja.

Kuivuuden takia viljelijöiden saalis uhkaa jäädä harmillisen pieneksi. Samaan ei tämän hallituksen viimeisessä talousarviossa ole varaa. Jokainen tilaisuus pitää käyttää hyväksi kestävän talouden rakentamiseen.

Onneksi viimeisessäkin riihessä on paljon tehtävissä. Suomi voi ottaa siinä monta askelta kohti ekologista verouudistusta.

Uudistuksen juoni on yksinkertainen.

Yhtäältä verotetaan enemmän sitä, mitä halutaan vähemmän: ympäristön kuluttamista ja kuormittamista. Toisaalta verotetaan vähemmän sitä, mitä halutaan enemmän: työtä ja yrittämistä.

Ekologisella verouudistuksella voidaan lätkäistä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, siis saada samalla hyötyjä ympäristölle ja taloudelle. Esitän siksi tässä näppäriä verovinkkejä, jotka on mahdollista toteuttaa vielä viimeisessä riihessä.

Kotitalousvähennys on osoittautunut suosituksi pienissä remonteissa ja kotipalveluissa. Tuen voisi kuitenkin porrastaa niin, että suurimman hyödyn saisi kestävistä hankkeista kuten energiaremonteista ja aurinkopaneelien asentamisesta. Vähennys olisi myös hyvä ulottaa korjaustyöhön kodin ulkopuolella esimerkiksi silloin, kun vie pesukoneen huoltoon uuden ostamisen sijaan.

Suomalainen pullojen ja tölkkien palautusjärjestelmä on menestys kansainvälisessäkin mitassa. Juomapakkausveron avulla mukaan voisi kannustaa uusia tuotteita kuten lasi- ja muovipulloihin pakattuja mehuja. Järjestelmään olisi hyvä saada myös laivoilla myytävät pullot ja tölkit.

Viime aikoina on puhuttu paljon ympäristölle haitallisista yritystuista. Yksi esimerkki on maatalouden energiaveronpalautus, joka hullunkurisesti kannustaa käyttämään fossiilista tuontiöljyä. Sama summa voitaisiin kohdentaa viljelijöille fiksummin esimerkiksi siirtämällä koko maatalous alempaan sähköveroluokkaan ja rahoittamalla Makeran kautta tilojen vähäpäästöisiä investointeja.

Autoilun ja polttoaineiden verot on jo nyt porrastettu järkevästi päästöjen mukaan. Porrastusta vahvistamalla pystytään kannustamaan puhtaisiin ratkaisuihin entistä topakammin. Auto- ja ajoneuvoverojen veroporrastus on perusteltua vetää nollaan niin, että nollapäästöisille autoille tulee nollavero. Muutoksen voi tehdä valtion kannalta tuottoneutraalisti korottamalla samalla runsaspäästöisten autojen verotusta.

Yksinkertaisin konsti olisi vain korottaa ympäristö- ja energiaveroja. Se ei toki ole suosituin ratkaisu, koska vaikutukset näkyvät kotitalouksien ja yritysten laskuissa. Toisaalta samalla voidaan keventää vaikka tuloveroa vastaavasti niin, että verotus kokonaisuutena ei kiristy.

Harva tulee ajatelleeksi, että ympäristö- ja energiaverojen arvo itse asiassa heikkenee automaattisesti. Verot on määritelty euromääräisinä, joten inflaatio nakertaa niiden tehoa vuosi vuodelta. Sitomalla verotasot indeksiin taattaisiin se, että joka kerta ei tarvita erillistä poliittista päätöstä vain verojen reaalitason pitämiseksi ennallaan.

Hallituskauden loppu nähdään usein aikana, jolloin juuri mitään ei voi enää tehdä. Ajattelutapa hukkaa arvokkaita mahdollisuuksia.

Jokainen riihi on arvokas paikka sekä koota mennyttä satoa että miettiä tulevaa. Viimeisessäkin riihessä kannattaa tehdä kaikki voitava kestävän talouden rakentamiseksi.