Himmeetä ja kirkasta

Kalle Keskinen 

Seppo Koho: Kontro 6000 (2012) Secto design 

Seppo Koho: Teelo 8020 (2016) Secto design 

Alvar Aalto: A811 (1965) artek 

Harri Koskinen: Block (1994) Design house stockholm 

Yki Nummi: Lokki (1960) Innolux 

Tuukka Halonen: Pilke 28 (2010) showroom finland 

Harri Koskinen: Lantern (2013) iittala 

Oiva Toikka: Kuukuna (1986) iittala 

Timo Niskasen Loop-valaisin on myynnissä New Yorkin Modernin taiteen museon myymälässä. Kuvassa etualalla myös Toad-pöytävalaisin. Kalle Keskinen 

Pimeydessä elävä ja sitä rakastava menninkäinen lumoutuu ensi kertaa kohtaamastaan päivänsäteestä Reino Helismaan sanoittamassa kappaleessa Päivänsäde ja menninkäinen.

Valtaosan vuodesta pimeyden ympäröimänä elämme myös me suomalaiset. Me emme kuitenkaan koe Menninkäisen tavoin hyväksi asustaa pimeässä.

Elämme yli puolet vuodesta keinovalaistuksen varassa. Ei siksi ole lainkaan yhdentekevää, miten pidämme pimeyttä poissa ympäriltämme.

Valaistus on tärkeä osa kodin sisustusta ja tunnelmaa, toteaa Iittalan sisustustuotteista vastaava tuotepäällikkö Jonna Puhakka.

”Haluamme valaista kotia värein, kynttilälyhdyin ja tunnelmavaloin ja tuoda iloa pimeään vuodenaikaan.”

Iittala toi vuonna 2013 markkinoille kaksi Suomessa suupuhalletusta lasista valmistettua valaisinta, Leimun ja Lanternin. Vuotta myöhemmin yhtiö otti lisäksi uudelleen tuotantoon Oiva Toikan 1980-luvulla suunnitteleman Kuukuna-valaisimen.

Moni mieltää Iittalan ruokailuastioiden valmistajaksi, mutta valo eri muodoissaan on kuulunut sen valikoimaan jo vuosikymmeniä. Iittalan valmistamia valaisimia ovat suunnitelleet lukuisat tunnetut ja arvostetut muotoilijat, kuten Tapio Wirkkala, Valto Kokko, Lisa Johansson-Pape ja Timo Sarpaneva.

”Meitä ja suunnittelijoitamme kiehtoo maailmallakin ainutlaatuiseksi huomattu pohjoismainen valo. Suomalaisena brändinä ymmärrämme, millainen vaikutus valon määrän vaihtelulla ihmisiin on”, Puhakka kertoo.

Iittalan Lantern-valaisimen on suunnitellut muotoilija Harri Koskinen. Lanternin ohella hän on suunnitellut muitakin valaisimia, joista ylivoimaisesti tunnetuin on Block.

Block on yksinkertainen lasista valettu tiiliskivi. Sen sisus on muotoiltu kuin lasimassaan olisi upotettu hehkulamppu.

Koskisen vuonna 1996 tekemästä opiskeluaikaisesta kokeilusta syntyi maailmanlaajuinen menestystarina, jonka tosin tuotteisti ruotsalainen Design House Stockholm.

Tanskalaisen Muuton valikoimissa puolestaan on Koskisen Cosy-valaisin.

Toisaalta vuoroin vieraissa: Iittalan Leimu on Lontoossa asuvan ja työskentelevän norjalaissyntyisen Magnus Pettersenin työ.

Harri Koskinen on yksi harvoista suomalaisista nykymuotoilijoista, jotka ovat päässeet suunnittelemaan valaisimia perinteisille kotimaisille muotoilubrändeille.

Vielä viisi vuosikymmentä sitten Suomessa oli lukuisia nimekkäitä valmistajia, joille työskenteli mittava joukko valaisimiin erikoistuneita suunnittelijoita.

Vanhin yrityksistä oli Helsingissä 1918 perustettu Taito. Sen tunnetuin suunnittelija ja yksi omistajista oli Paavo Tynell. Tynellin valaisimia on tänäkin päivänä nähtävillä lukuisissa julkisissa rakennuksissa, esimerkiksi Lasipalatsissa ja Hotelli Vaakunassa Helsingissä.

Keravalla puolestaan toimi vuonna 1921 perustettu Orno. Sen tuotteita suunnittelivat Lisa Johansson-Pape, Yki Nummi ja Heikki Turunen.

Taidon omistaja, Idman, laajensi sekin valikoimaansa omaan sisustusvalaisinmallistoonsa 1960-luvulla.

Samoin teki Airam, joka ryhtyi valmistamaan Tapio Wirkkalan suunnittelemia lasisia Wir-valaisimia. Airam otti ne uudelleen mallistoon tänä syksynä, joskin ulkomailla valmistettuina.

1960-luvulla perustettiin myös useita uusia yrityksiä valaisimia valmistamaan. Niitä olivat Itsu, Valinte ja Lival sekä Valaistustyö, joka ryhtyi valmistamaan Artekin valaisimia.

Aika oli kuitenkin julma suomalaiselle menestystarinalle. Loisteputkivalaisimien yleistyminen, 1970-luvun energiakriisi ja pelkistetty laatikkoarkkitehtuuri veivät tilan sisustusvalaisimien suunnittelulta.

Yksi toisensa jälkeen yritykset luopuivat sisustusvalaisinten suunnittelusta ja valmistuksesta. 1980-luvulla jäljellä olivat enää Artek ja Keraplast. Keraplast valmisti Ornon ostaneelle Thorn Emille hyvin pieniä määriä Yki Nummen klassikoita, lähinnä Lokkia.

Pitkään siitä eteenpäin suomalainen valaisinsuunnittelu rämpi pimeässä. Kun ei ollut entiseen tapaan kotimaisia valmistajia, ei ollut uusille tuotteille kysyntääkään.

Harvat suomalaissuunnittelijat joutuivat kiertämään maailmalla etsimässä suunnittelemilleen tuotteille valmistajia tai sitten perustamaan itse yrityksen niitä valmistamaan.

Yksi tällaisista nuorista muotoilijoista on helsinkiläinen Timo Niskanen.

Niskanen innostui valosta ja valaisimien suunnittelusta jo opiskeluaikanaan, ensin Joensuun ammattikorkeakoulussa ja sen jälkeen Taideteollisessa korkeakoulussa.

Ensimmäiset valaisimensa hän suunnitteli jo opintojensa aikana. ”Onnistumisen kokemukset kasvattivat kiinnostustani valoon ja valaisinsuunnitteluun entisestään”, hän kertoo.

Valmistuttuaan Niskanen toimi puolipäiväisenä yläkoulun teknisten töiden opettajana. Päivätyön ohessa hän kiersi suunnittelemansa valaisimet kainalossaan messuja ja valaisinvalmistajia eri puolilla maailmaa.

Sitkeys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta: sopivia valmistajia ei löytynyt.

Niinpä hän perusti intohimonsa ympärille oman muotoiluyrityksensä, Himmeen, vuonna 2014. Alussa Himmeen valikoimaan kuului kolme valaisintuoteperhettä, joista on useita koko- ja muotovaihtoehtoja. Nyt määrä on kasvanut neljään.

Kolme ensimmäistä vuotta hän piti opettajan työn toisena tukijalkanaan, mutta nyt hän on jo pystynyt omistautumaan kokonaan yritykselleen.

Mainetta ja näkyvyyttä on vuosien varrella kertynyt – jopa niin, että hänen uusin Loop-valaisimensa on päässyt New Yorkin Modernin taiteen museon MoMan myymälän valikoimaan.

Valaisimissa Niskasta kiehtoo sen suunnittelijalle antama vapaus.

”Esimerkiksi tuolissa käyttötarkoitus rajoittaa paljon sen muotoa. Sen sijaan valaisimen muoto voi olla melkein mitä tahansa arkisesta käyttöesineestä pieneen taideteokseen asti.”

Tärkeintä on, että valaisin ei häikäise. ”Se on suurin virhe, jonka suunnittelija voi valaisimeensa suunnitella.”

Niskanen nauttii vapaudesta myös materiaalivalinnoissaan. Hän käyttää valaisimissaan niin lasia, puuta, betonia kuin metalliakin.

”Materiaalien yhdistely luo kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Lasi hajottaa valon kauniisti, puu on materiaalina lämmin ja metalli kova.”

Valaisinten osat Niskanen teettää alihankintana. Puuosia valmistaa alihankintana kaksi ja metalliosia neljä suomalaisyritystä. Lasiosat tulevat Puolasta ja betoniosat Virosta.

Yrityksen pyörittämisestä ja muun muassa tuotteiden kokoamisesta Niskanen vastaa itse yhdessä avopuolisonsa Hanna Vallin kanssa.

Suomalaisilla valaisinmarkkinoilla on myös toinen, aivan erilainen menestystarina: Innolux.

Innolux-valaisimia valmistavan Innojokin perusti diplomi-insinööri Jukka Jokiniemi vuonna 1993. Hän oli saanut jo vuosia aiemmin kuulla sairastavansa sokeuteen johtavaa sairautta. Perustamisen aikoihin hän olisi päässyt eläkkeelle, mutta päätti valita kuitenkin toisen tien.

Jokiniemen tarkoituksena oli ryhtyä valmistamaan valaisimia näkövammaisille ja iäkkäille. Suunnitelmat lähtivät kuitenkin nopeasti uusille urille hänen ryhdyttyään opiskelemaan kuntoutusta Kuopion yliopistossa.

”Oivalsin siellä, että valaistusteknologiaa voitaisiin hyödyntää kaamosmasennuksen hoidossa. Myös tutkimukset puolsivat sitä.”

Innojok oli oivalluksen ansiosta ensimmäinen yritys kirkasvalolaitteiden markkinoilla 20 vuotta sitten.

Kirkasvalolaitteissa Innojokilla on Jokiniemen mukaan kaksi merkittävää kilpailijaa: monikansallinen Philips ja kiinalainen halpatuonti. Niistä se erottautuu toisen Jokiniemen jo varhain tekemän oivalluksen ansiosta.

”Hoksasimme, että eihän kirkasvalolaitteen tarvitse olla ruma.”

Innojok alkoi tehdä yhteistyötä eturivin suomalaisten muotoilijoiden kanssa. Sisustukseen istuvien laitteiden ansiosta yritys sai nopeasti lisää etumatkaa kilpailijoihinsa nähden.

”2000-luvulle tultaessa jo kaikki tuotteemme olivat designia.”

Kirkasvalo ei ole silti Innojokin ainoa tukijalka. Yritys laajensi 2000-luvulla valikoimaansa alueelle, jolta Suomi lähes tyystin hävisi 1970-luvulla: sisustusvalaisimiin.

”Kirkasvalolaitteiden markkinat ovat hyvin sesonkiluonteisia. Niiden myynti kasautuu syys–joulukuuhun. Sen sijaan design-valaisimia myydään varsin tasaisesti ympäri vuoden”, Jokiniemi kertoo.

Yritys otti valikoimiinsa sisustusvalaisimista luopuneen Ornon tunnetuksi tekemiä Yki Nummen ja Lisa Johansson-Papen klassikkovalaisimia, jotka olivat käyneet tutuiksi ja rakkaiksi Jokiniemelle jo hänen opiskeluaikanaan 1980-luvulla.

”Suomalainen muotoilu elää klassikoilla, mutta meillä on myös huippuluokan suunnittelijoita”, Jokiniemi muistuttaa. Koska Innojok oli tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä jo kirkasvalolaitteiden kanssa, Jokiniemen mukaan oli hyvin luontevaa tilata heiltä myös uusia sisustusvalaisimia.

Nykyisin valikoimiin kuuluu lähes kolmenkymmenen muotoilijan tai muotoilutoimiston suunnittelemia valaisimia.

Tällä hetkellä sisustusvalaisinten osuus yhtiön tuotannosta on ohittanut jo selvästi kirkasvalolaitteet. Kirkasvalo tuo yhtiön liikevaihdosta enää viidenneksen, kun se alkuvuosina oli yli puolet.

Hyvä valaisin ei vain valaise kauniisti – eikä se ole aina päällä. Iittalan Jonna Puhakka muistuttaa, että valaisimen tulee myös toimia näyttävänä sisustusesineenä silloin, kun sitä ei käytetä valaisuun.

”Leimu-lamppu on esimerkiksi ollut suosittu ja tunnistettava design-esine alusta asti.”

Haastatteluiden lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Anna-Kaisa Huuskon ja Pekka Järveläisen teosta Muotoilun aarteet – suomalaisia valaisimia, WSOY, 2012.