Onko EU norsujen hautausmaa?

Norsu, kuten me kaikki tiedämme, on massiivinen eläin, joka jyrää alleen kaiken eteen sattuvan. Vähänkin hienovaraisuutta ja tarkkuutta vaativaa norsulta on turha odottaa.

Siksi onkin ihmistä, jonka jäljiltä ei juuri ehjää kuppia löydy, verrattu sattuvasti norsuun. ”Toimii kuin norsu porsliinikaupassa”, on tuttu sanonta.

Kun Katainen sai muodostettua tämän epäpyhän sixpack-hallituksen, se lähti toimimaan tavalla, jota hyvin kuvaa sanonta ”norsu porsliinikaupassa”. Ajateltiin, ettei tarvita asiantuntijoiden kuulemista ja kaikkein vähiten niitä viestejä, joita poliittisen opposition suunnalta annettiin.

Nykyministerit, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat hankkineet pätevyytensä poliittisissa broilerihautomoissa, joita sitten näissä hautomoissa kasvaneet vielä nuoremmat avustajat ohjailevat.

Helsinkiin on muodostunut sisäänlämpiävä viisastelijoiden ja oikeaa työelämää kokemattomien joukkio, joka ohjailee ministereitä ohi virkavastuulla toimivia kanslia- ynnä muita päälliköitä.

Hallitus on halunnut toteuttaa suuria uudistuksia ja valinnut ylimielisen taktiikan. Vaikka puolustusvoima-, sote- ja kunta-asiat koskettavat kaikkia kansalaisia syvältä luotaavia asioita, hallitus ei ole katsonut aiheelliseksi perustaa niitä suunnittelemaan parlamentaarista työryhmää.

Se kuvitteli, että jos saadaan sysättyä oppositio näistä asioista syrjään, muusta ei tarvitse välittää, ja pisteet putoilevat omaan pussiin. Valitettavasti hallitus ei huomannutkaan, että arvokkain porsliini oli vielä ehjä. Ja se kippo oli kansalaisyhteisö.

Ylimielinen suhtautuminen kansalaismielipiteeseen oli se miina, johon johtavat ministerit Katainen, Virkkunen, Urpilainen ja Vapaavuori astuivat. Tämä miina oli kansalaismielipiteen väheksyminen. Edes omia luottamusmiesrivijäseniään kokoomus ja SDP eivät ole saaneet pysymään ruodussa.

Kyseiset puolueet ovatkin invalidisoituneet vuosikausiksi tästä eteenpäin. Niinpä näille epäonnistuneille johtajille on tullut pakokauhu. Turvasatamana näillä vastuunpakoilijoilla kangastelee EU-virka.

Mikä tämä EU:n vetovoima oikein on? Nyt voidaan jo katsoa, että Katainen ja Virkkunen ovat epäonnistuneet kotimaan politiikassa. Onko niin, että tämä on yleinen piirre, että omassa kotimaassaan epäonnistuneet johtajat sysätään EU:n virkoihin?

Mikä on ollut esimerkiksi nykyisen komission puheenjohtajan, portugalilaisen Barroson, meriitti kaikkien komissaarien, myös Olli Rehnin, esimieheksi eli komission puheenjohtajaksi?

Barroso oli kommunistipuolueen johtajia. Neilikkavallankumouksen jälkeen hän aikoinaan johdatteli puolueensa sosialistit vaalitappioon. Sen jälkeen ei juurikaan mainittavia tehtäviä, kunnes pääsi parlamenttiin ja sitä kautta Ranskan ja Saksan riitelyn ja umpikujan takia vaarattomana kompromissina tärkeimmäksi komissaariksi, jota nämä kaksi mahtimaata valvovat.

Tekisin vääryyttä muille komissaareille, jos väittäisin, että kaikki olisivat epäonnistuneita, mutta Barroson ura ei vaikuta kovin vakuuttavalta kotimaassaan. Olli Rehn ei vielä kotimaan politiikassa ole siipiään koetellut. Hänellä on vielä kaikki tiet avoinna.

Henkilökohtaisesti minua pelottaa nykyhallituksen ylimielisyys kehä kolmosen yläpuolella oleviin kuntiin ja erityisesti maaseutuun ja maaseutuelinkeinoihin. Perustuslakikin tuntuu Kataiselle ja Virkkuselle olevan vain riesa.

Olisin toivonut, että syntymäkuntani naapurista, Siilinjärveltä, lähtöisin olevalta olisi liiennyt edes yksi maaseutua ja maaseutuelinkeinoja puoltava sana. Siilinjärven tuhoaminen kuntana ei ole oikein.