Ole mies, älä Spede!

Jonne. Olen monen muun vanhan liiton miehen tavoin ollut ulkona tämän tuoreehkon leimatermin synnystä ja sisällöstä, joten lopulta oli selvitettävä asia. Urbaanisanakirja valistaa Jonnen olevan stereotyyppi yläastepojasta, joka juo energiajuomia, pukeutuu tietyllä tavalla ja on kiinnostunut moottoriajoneuvoista.

Samalla tuppaa unohtumaan, että Jonne on myös pojan nimi, joka on annettu vilpittömästi omalle rakkaalle lapselle.

Miltähän tuntuisi opiskella juuri nyt Jonne-nimisenä yläasteella iässä, jolloin finni nenänpäässä voi olla elämässä toiseksi suurin ongelma ja nimi suurin.

On tuuripeliä, mihin nimeen pilkkakirves isketään.

”On se melkoinen Elvis. Älä vaan rupea elvistelemään!” Tämän stereotypian syntyjuuret ovat pieni mysteeri, mutta voisikohan rokin kuninkaan elämäntavoilla ja -asenteella olla jotain vaikutusta? Elvis ei enää protestoi eikä taida olla montaa kaimaakaan Suomessa. Yhden koiran tiedän, ja se on onnellisen tietämätön nimeensä kohdistuvasta ironiasta.

Spedeksi nimittely on jo klassikko, mutta aika vaaraton sekin luojalleen. Ensinnäkin nimen isä olisi aina saattanut heittäytyä Pertti Pasaseksi, jos tilanne olisi alkanut kuumottaa. Lapsiakaan ei taidettu kastaa Spedeiksi edes silloin, kun Spede Show oli suosionsa huipulla. Speden Spelien aikoina kiusaus spedeilyyn hiipui, ja lopullinen niitti on paljastus Lenita Airiston tuoreessa kirjassa.

Uuno on malliesimerkki viihteen turmiollisesta vaikutuksesta kauniiseen nimeen. Runoilija Uuno Kailas kuoli jo vuonna 1933 eikä ehtinyt nähdä nimensä muuttuvan pilailuvälineeksi. Sama kyseenalainen onni oli säveltäjä Uuno Klamilla, josta aika jätti 1961 – kymmenen vuotta ennen Turhapuron syntymää. Sen jälkeen Uunot loistivat kastetilaisuuksissa poissaolollaan.

Uunon synonyymiksi muuttunut Urpo suomennettiin aikoinaan latinankielisestä nimestä Urbanus, ”kaupunkilainen” tai ”hienosti sivistynyt”, joka on ollut kahdeksan paavin nimikin. 1900-luvulla Urpoksi ristittiin tiettävästi 5 111 miestä – heidän joukossaan SMP:n Urpo Leppänen. Työttömyys pysyi mutta nimi hävisi, kun Leppänen eteni työvoimaministeriksi. Sattumaa tai ei. 2000-luvulla nimi on annettu vain muutamille, ja aiemmin nimettyjä kutsutaan helposti ”Upiksi”, kuten MTV3:n tunnettua uutisankkuria Urpo Martikaista.

Valitettavasti et ole Pekkaa pahempi, jos tuon neutraalin nimen turvin luulet olevasi kuivilla. Pekka-vitsit ovat piirtyneet syvälle norjalaisten geeneihin, ja nimi voi siellä saada aikaan hysteeristä hihitystä. Jossain päin Yhdysvaltoja taas kuulemma suomalaisuutta edustaa parivaljakko Eino ja Toivo – sopeutumattomat metsien miehet.

Näyttelijä Ville Haapasalo on puolestaan vahvistanut suomalaista mieskuvaa Venäjällä. Suomalaiset nähdään siellä usein hyväntahtoisina ja yksinkertaisina maalaisina, mitä Haapasalon nallemainen olemus on vahvistanut. Mikä ennen oli tšuhna, on nyt Ville.

Vajaa 10 vuotta sitten napsahti sitten lopulta omalle kohdalle. Näyttelijä Jarmo Mäkinen pestattiin mainoksiin Ruotsissa – syntyi K-raudan Jarmo ja viihdeohjelmien hölmönhauska sketsihahmo Jarmo från Finland, johon ladattiin koko ruotsalaisen kansankodin lempeä huumori.

Odotan hiki otsalla, milloin Jarmon huumoriarvo rantautuu Suomeen.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.