Maanpuolustuksen dilemma

Radiossa (15.1.) päätoimittaja Lauri Kontro ja kansanedustaja Ilkka Kanerva keskustelivat maanpuolustuksesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä siinä. Kysymyksenasettelu jäi kovin puutteelliseksi ja saanen reservinupseerina tarkastella asiaa hiukan laajemmassa kontekstissa.

Jo termi ”maanpuolustus” viittaa yksipuoliseen näkemykseen turvallisuuskysymyksistä. Antiikin Kreikan alkuaineet olivat tuli, vesi, maa ja ilma. Turvallisuudesta puhuttaessa ja sen järjestelyjä tehtäessä on otettava nämä kaikki neljä ulottuvuutta huomioon. Ei riitä vain materialistinen maahan keskittyvä ajatustapa.

Tietenkään en pidä noita kreikkalaisia alkuaineita nykyisen näkemyksen mukaisina alkuaineina, mutta filosofisessa ja taiteellisessa katsannossa ne kelpaavat hyvin maanpuolustuksen ongelmien kuvittamiseen.

Vesi vastaa tieteitä ja analyyttistä ajatustapaa, ilma symboloi taiteita ja uskontoja, tuli on yhteiskunnallisen tahdon ja politiikan vertauskuva ja maa kantaa perinteen, historian taakkaa. Tärkein maanpuolustuksen menetelmä on luoda synteesiä näistä neljästä.

Helsingin yliopiston tieteenpäivillä pidettiin esitelmä neurotaloustieteestä. Se enteilee sellaista ajatustapaa, jossa materialismin alkeelliset toimintatavat muuttuvat laajemman ihmiskäsityksen ja luonnon suhteeksi. Se on sitä parasta maanpuolustusta ilman naapureiden vihollisuuksia.

Keskustelu maanpuolustuksen pohjoismaisista ulottuvuuksista on kovin alkeellista asioiden käsittelyä. Tämä Tellus on pyöreä, pallomainen taivaankappale ja sen puolustaminen on kaikkien yhteinen asia. Jotta emme tuhoaisi elämänedellytyksiä tulevilta sukupolvilta.

Kyrie eleison!