Kallein perintö lapsille

Ari Burtsoff siirtää kieliperintöä lapsilleen puhumalla. Sylissä Väinö-poika. Kuva: Jaana Kankaanpää 

Monien kulmakarvat kohoavat, kun he kuulevat helsinkiläisen Ari Burtsoffin puhuvan karjalaa 4- ja 1-vuotiaille lapsilleen. Hän on yksi niistä harvoista vanhemmista, joka on päättänyt siirtää karjalan kielen eteenpäin.

”En keksi kalliimpaa perintöä, jonka voisin jättää lapsilleni,” hän sanoo.

Burtsoff on opiskellut karjalan kielen paremmin vasta myöhemmällä iällä, kun hän paneutui sukututkimuksen kautta juuriinsa, jotka johtavat Suojärvelle. Silloin hänellä voimistui myös käsitys omasta karjalaisuudestaan.

Hän on ollut aktiivisesti mukana erilaisissa toimissa karjalan kielen elvyttämiseksi. Burtsoff sanoo painokkaasti, että karjalan kielen kohtalo on karjalaisten omissa käsissä.

”Kukaan muu ei sitä elvytä. Jos me emme itse sitä aloita, kieli kuolee.”

Helppoa ei vähemmistökielellä toimiminen arjessa aina ole.

”Hyvin herkästi lipsuu siihen, että puhuu lapsellekin suomea. Saa välillä tehdä ihan töitä, että pysyy karjalana.”

Haasteita tuottaa sekin, että lapset eivät halua olla erilaisia. Burtsoffin 4-vuotias tytär oli kertonut, että hän ei halua puhua karjalaa, koska muut pitävät häntä erilaisena.

”On todella pelottavaa, että Suomessa ei ole kuin ehkä 10–20 karjalan kieltä kuulevaa tai puhuvaa lasta.” Asian vakavuutta ei hänen mielestä aina ihan ymmärretä karjalankielisten parissakaan.

Burtsoff kuitenkin näkee paljon mahdollisuuksia, joilla asiat voitaisiin saada paremmiksi.

”Aikaisemmin uskoin, että karjalan kieli säilyy Venäjällä. Nyt en enää usko näin. Ajattelen, että täällä Suomessa se voi vielä säilyä. Nyt siihen olisi mahdollisuuksia, kunhan löytyisi vaan poliittista tahtoa. ”