EU ajaa Suomen maaseudun ahtaalle

Hallituspuolueet keskusta ja kokoomus olivat aikanaan viemässä Suomea Euroopan unionin jäseneksi huonoista ehdoista huolimatta. Maa­talouden osalta neuvottelu­tulos jätti paljon parantamisen varaa. Viljelijöille lupailtiin kansallista tukipakettia pehmentämään EU:n maatalouspolitiikan iskuja.

Tämä kädenojennus ei suomalaisia viljelijöitä lämmittänyt, sillä jo liittymisvuonna Paavo Lipposen johtama hallitus SDP:n ja kokoomuksen toimesta kiirehti purkamaan tukipaketin.

Lähtölaukaus kotimaisen maatalouden alasajolle oli ammuttu.

Vuonna 2004 unioni laajeni voimakkaasti itään ja uudet jäsenmaat saivat tuntuvia tukia maatalouteen ja muuhun kehittämiseen. Tämä tarkoitti Suomelle tietysti tukien menetyksiä sekä koventunutta kilpailua maataloustuotteiden saralla.

Kymmenisen vuotta sitten EU leikkasi tuntuvasti maa­talouden tuotantotukia ja ­kohdensi resursseja maa­seudun kehittämiseen, mikä oli taas yksi isku viljelijöille.

Vuonna 2015 poistettiin maitokiintiöjärjestelmä, mikä kirpaisi maitotiloilla. Sitten Venäjä-pakotteiden myötä maatalouden kannattavuutta koeteltiin rankalla kädellä.

Maitotilojen lukumäärä on ollut siitä lähtien jyrkässä laskussa. Lasku jatkuu yhä, koska näköpiirissä on taas mustia pilviä maanviljelijöiden toimeentulon kannalta.

EU-komissio julkisti kesäkuun alussa maatalousesityksensä rahoituskaudelle 2021–2027. Tämä on viimeinen niitti monille suomalaisille tiloille. Maataloustuet voivat laskea jopa kahdeksan prosenttia. Lisäksi on tulossa uusia ympäristö­vaatimuksia. Näitä uudistuksia maataloutemme ei kestä.

EU painii tällä hetkellä lukuisten ongelmien kanssa, ja jäsenmaiden välillä on eripuraa.

Brexit tulee aiheuttamaan unionille mittavan kassa­vajeen. Suomea hiertävät muun muassa ylimitoitettujen ilmasto­vaatimusten ja maahan­muuton kustannusten nousu­paineet. USA:n tuontitullit ja mahdollinen kauppa­sota uhkaavat talouskehitystä.

Sen sijaan byrokratiaa unioni ei kykene purkamaan. Seuraavan hallituksen työ­listalle tulevat hoidettavaksi EU:n raskaat rahoitusneuvottelut. Tuleva vaalikausi 2019–2023 on erittäin ratkaiseva Suomen oman maataloustuotannon kannalta.

Maataloustuotantomme vaikuttaa luonnollisesti elintarviketeollisuuteen sekä sen työpaikkoihin. Tässä suurten panosten pelissä on pöydällä myös omavaraisuutemme ja viljelijöiden tulevaisuus.

On ymmärrettävää, etteivät nuoret nykytilanteessa ole innokkaita jatkamaan maa­taloutta, sillä velka, vaativa työ ja epävarma tulevaisuus mietityttävät.

Maaseudun palvelujen väheneminen ajaa ihmisiä kaupunkeihin. Suomen hallituksen on tehtävä kaikki mahdollinen turvatakseen riittävät palvelut myös maaseudulla.

EU:n toiminta on Suomen maaseudulle kohtalokas. Mahdollinen ero unionista olisi pitkä ja hankala prosessi. Unionin hajoaminen on näillä näkymin todennäköisempää.

Tulevalla rahoituskaudella Suomen vuosittainen nettomaksuosuus tulee paisumaan sadoilla miljoonilla euroilla. Iso osa rahoistamme uppoaa muiden maiden menoihin ja byrokratiaan.

Perussuomalaiset vaatii EU:n maatalous- ja koheesiomiljardien kierrättämiselle stoppia, mutta hallitus ei ole lämpenemässä järkiavauksille. Meidän on valvottava tiukasti omaa etuamme ja taisteltava maamme, maaseutumme ja elintarviketaloutemme puolesta.

EU-jäsenyys syö päätösvaltaamme laajalti. Taloudellisen yhteisvastuun kautta meillä on riski joutua velkaantuneiden Välimeren maiden ja ulkomaisten pankkien virheiden maksumieheksi. Lisäksi EU:n ulkorajojen annetaan vuotaa, ja sen päätöksistä suuri osa on etujemme vastaisia.

Kritiikki EU:n liittovaltiokehitystä ja vallan keskitystä vastaan näkyy monien jäsenmaiden vaalituloksissa, ja pian täällä Suomessakin.

Suomi on hieno ja arvokas maa. Meidän on palautettava oikeus päättää omista asioistamme ja huolehdittava kansastamme sekä maastamme sekä tietysti maaseutumme elinvoimasta.

Tähän meitä velvoittaa veteraanien ja edellisten sukupolvien meille jättämä arvokas perintö.