Hyviä uutisia Suomesta
5.2.202001:00
Viime viikolla saatiin Suomesta uutisia, jotka olisivat ansainneet olla jokaisen lehden etusivulla. SSAB ilmoitti, että Raahen tehdas siirtyy valmistamaan terästä ilman kivihiiltä jo vuonna 2029.
Investointi vähentää Suomen ilmastopäästöjä aikanaan peräti seitsemän prosenttia. Vähennys vastaa liki kahden miljoonan auton vuotuisia päästöjä Suomessa. Se on myös yhtä paljon kuin kolme miljoonaa bangladeshilaista tuottaa yhteensä vuodessa.
Vaikutus on vielä jättimäisempi, jos teknologia saadaan laajamittaiseen käyttöön muuallakin. Terästeollisuus tuottaa maailmanlaajuisesti jo enemmän päästöjä kuin koko Venäjä yhteensä.
SSAB:n ilmoitus on hieno esimerkki uuden teknologian mahdollisuuksista. Kun kivihiili korvataan puhtaasti tuotetulla vedyllä, terästä saadaan entiseen malliin, mutta haitalliset päästöt romahtavat.
Vastaavia mahdollisuuksia on monia muitakin. Lappeenrannassa tutkaillaan parhaillaan, voisiko sementtitehtaan päästöistä valmistaa polttoaineita.
Finnsementin savupiipusta tupruavasta hiilidioksidista saattaa tulevaisuudessa syntyä esimerkiksi kerosiinia lentokoneiden tankkiin.
Suomalainen Solar Foods taas aikoo tehdä vihreän sähkön avulla ruokaa ilmasta ja vedestä. Ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista tulee proteiinin raaka-aine. Aikanaan suomalaiskeksinnön avulla voidaan toivottavasti korvata muun muassa tuontisoijaa eläinten rehuissa.
Vaikka proteiinia ehkä voidaankin tulevaisuudessa valmistaa ilmasta, uusi teknologia ei sentään synny tyhjästä. Uudet ratkaisut vaativat paljon työtä, rahaa ja aikaa.
Matka sinisestä ajatuksesta tutkijan päässä laajamittaiseen käyttöön on pitkä ja kivinen. Reissussa vierähtää helposti kymmenen vuotta ja miljoonia euroja – usein enemmänkin.
Ennen kaikkea uusi teknologia ei valloita markkinoita itsestään. Paraskin ratkaisu jää tutkijan laboratorioon, jos se ei ole taloudellisesti kilpailukykyinen.
SSAB:n Raahessa soveltama vetypelkistys on tästä hyvä esimerkki. Tutkija Janne M. Korhonen on muistuttanut, että pohjimmiltaan menetelmä tunnettiin jo toisen maailmansodan kynnyksellä. Kivihiilestä valmistettua koksia olisi siis periaatteessa voinut korvata vedyllä jo vuosikymmeniä.
Käyttöönoton tiellä eivät olleet ensisijaisesti tekniset rajoitteet. Menetelmää ei vain kannattanut ottaa käyttöön, koska tehtaat saivat kipata hiilidioksidia ilmakehään rajoituksetta ja ilmaiseksi.
Uuden teknologian käyttöönottoon tarvitaankin oikeanlaiset olosuhteet – ja yhteiskunnan päätöksiä. Raahen harppaustakin vauhdittavat muun muassa Euroopan päästökauppa ja Suomen tavoite hiilineutraaliudesta.
Nyt vauhtia voi ja pitää lisätä. Hallituksen kaavailema ilmastorahasto on tähän lupaava työkalu.
Suomalainen teollisuus on valmis investoimaan vähäpäästöisiin ratkaisuihin mutta voi välillä tarvita siihen apua. Raahessakin käyttöön otettava teknologia on saanut tukea Ruotsin valtion ohjelmasta, josta rahoitetaan ilmastoratkaisujen kehittämistä valmistavassa teollisuudessa.
Varoja Suomen ilmastorahastoon voitaisiin saada kohdentamalla uudelleen ilmastolle haitallisia tukia. Fossiilisten tuontipolttoaineiden verottaminen tarjoaa toisen mahdollisen tulonlähteen.
SSAB:n investointi Raaheen on parhaita ilmastouutisia aikoihin. Uusia hyviä uutisia luonnostellaan jo tutkimuslaitoksissa, tehtailla ja yrityksissä Lappeenrannassa ja ympäri Suomea.
Päätöksistämme nyt riippuu, millaisia uutisia tulevaisuudessa saamme lukea.
Kirjoittaja on Sitran johtaja.
Matka sinisestä ajatuksesta tutkijan päässä laajamittaiseen käyttöön on pitkä ja kivinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
