Teknologian kehitys ei saa johtaa digisyrjintään
6.3.202001:00
Teknologinen kehitys on aina muokannut maapalloa nopeaan tahtiin. 2000-luvulla muutosvauhti on vain kiihtynyt. Pääsääntöisesti kehitys on ollut plusmerkkistä: uusien teknologioiden käyttöönotto on maailmanlaajuisesti vähentänyt absoluuttista köyhyyttä sekä poistanut monenlaisia vitsauksia ja sairauksia.
Samoin Suomi ja suomalaiset ovat hyötyneet teknologian kehityksestä. Se on synnyttänyt uutta työtä ja toimeentuloa ja näin tukenut hyvinvointivaltion ja siihen liittyvien palveluiden rakentamista.
2000-luvun alussa Suomi oli esimerkiksi mobiiliteknologiassa kehityksen kärjessä.
Nyt 2020-luvulle tultaessa olemme kuitenkin jääneet takamatkalle maailman kärkeen verrattuna – investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen eivät ole olleet riittävät. Tarvitsemme niin julkisia kuin yksityisiäkin lisäsatsauksia uusien teknologioiden kehitystyöhön ja käyttöönottoon.
Kaikki sellaiset tehtävät, jotka voidaan kirjoittaa tietokoneohjelmiksi, tulevat ajan mittaan koneiden tekemiksi.
Kehityksen jatko-osia ei kannata vastustaa – se ei ole edes mahdollista. Tätä muutosta pitää kuitenkin hallita ja toteuttaa se oikeudenmukaisesti sekä tasa-arvoisesti: jokaisella pitää olla turvattu mahdollisuus ja pääsy hyvinvointivaltion palvelujen piiriin myös tulevaisuudessa.
Ihmisillä on oikeus verorahoilla tuotettuihin palveluihin – riippumatta siitä, osaako käyttää digilaitteita tai missä päin Suomea sattuu asumaan.
Hyvinvointivaltion julkisissa palveluissa on kysymys esimerkiksi lääkereseptin uusinnasta tai uuden passin hankinnasta. Palveluissa on kysymys siitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan laadukas ja yhdenvertainen koulupolku aina tutkijakoulutukseen saakka. Ja palveluissa on kysymys vaikkapa lääkäriin pääsystä tai dementoituvan ikäihmisen oikeudesta elää turvallisessa kodissa.
Suomalaisten ikääntyessä erityisesti terveydenhoitoon liittyvien palveluiden tarve lisääntyy. Väestökehityksen myötä kuitenkin tekevien ja osaavien käsien määrä vähentyy. Tämän yhtälön ratkaisuun tarvitaan uutta teknologiaa ja entistä useamman työikäisen työpanosta.
Hyvinvointivaltion palveluiden tuottavuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa digitalisaatiota hyödyntämällä. Silloin yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, ettei teknologinen kehitys johda digisyrjintään.
Siksi digipalveluiden kehittämisen rinnalla tarvitaan huomattava määrä näiden digitaalisten palveluiden käyttöön auttavaa, osaavaa tukea ja helposti saatavilla olevaa koulutusta. Digikehityksen rinnalle tarvitaan myös perinteistä tapaa tuottaa ja mahdollisuutta käyttää palveluita.
Julkisia palveluita toteutettaessa kenenkään oikeus palvelun saamiseen ei voi olla kiinni siitä, osaako käyttää tietokonetta tai muuta sähköistä välinettä. Tai siitä, onko omalla asuinalueella käytettävissä nopea tai hidas tietoliikenneverkkoyhteys. Jos tästä lipsutaan, hyvinvointivaltio alkaa rapautua nopeasti ja karkealla tavalla.
Kirjoittaja on eduskunnan 1. varapuhemies, SDP:n puheenjohtaja ja kansanedustaja
Sellaiset tehtävät, jotka voidaan kirjoittaa tietokoneohjelmiksi, tulevat ajan mittaan koneiden tekemiksi.
Oikeus palvelun saamiseen ei voi olla kiinni siitä, osaako käyttää tietokonetta tai muuta sähköistä välinettä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
