Kehitysyhteistyön leikkaukset kolaus Suomelle − työ on tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Kirjoittajat kritisoivat Orpon hallituksen suunnittelemia leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Ne ovat kolaus Suomen maineelle ja kansainväliselle yhteistyölle.  Kuva: Carolina Husu

Kehitysyhteistyö nousi väännön aiheeksi Säätytalolla. Ikävä kyllä siitä keskusteltiin lähinnä euroina. Lopputulemana kehitysyhteistyöhön kaavaillaan mittavia leikkauksia tulevalla hallituskaudella.

Olisiko hallituksen päätös ollut toinen, jos rahan sijaan Säätytalolla olisi painotettu muita numeroita? Esimerkiksi sitä, kuinka monta lasta on Suomen tuella päässyt kouluun Etiopiassa. Tai sitä, kuinka suuri osa Nepalista on Suomen tuella metsitetty hillitsemään osaltaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tai vaikka sitä, kuinka moni kansalaisjärjestö on pystynyt Suomen tukemana jatkamaan työtään Myanmarin väkivaltaisen juntan vastustamiseksi ja demokratiaan edistämiseksi.

Nämäkin asiat ovat mitattavissa numeroina. Nyt hallitusneuvottelijat päättivät aivan toisenlaisesta luvusta.

Päätöksen myötä tulemme todistamaan, millaisia vaiku­tuksia leikkauksilla on maailman heikommassa asemassa oleville ihmisille ja yhteiskuntien vakaudelle. Näemme, minkälaiset seuraukset niillä on Suomen kansainväliselle maineelle sekä kyvylle ylläpitää merkittäviä kumppanuuksia ja neuvotella itselleen tarpeellisia ratkaisuja ulko- ja turvallisuuspoliittisiin haasteisiin.

Moderni kehitysyhteistyö on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se on monipuolinen ja erilaisiin tarpeisiin vastaava työkalu. Varsinaisella kehitysyhteistyöllä rahoitetaan humanitaarista apua, kehitysyhteistyötä ja rauhantyötä.

Suomen kehitysyhteistyö on riippumattomien arvioiden mukaan tuloksellista ja vaikuttavaa. Tuloksia saadaan aikaan, kun kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä ja perustuu kumppanuuksiin. Emme saa asioita aikaan yksin – arvomme ja periaatteemme kuitenkin näkyvät kehitysyhteistyössä ja ovat merkityksellisiä tulosten kannalta.

Suomen painopisteitä ovat pitkään olleet muun muassa tasa-arvo ja koulutus: esimerkiksi tyttöjen ja vammaisten koulutukseen panostamalla syntyy positiivinen kehä, jolla on laajoja taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Mitä kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan? Esimerkiksi Etiopiassa on Suomen ja muiden rahoittajamaiden yhteistyön tuloksena saatu varmistettua puhtaan veden saatavuus 4,5 miljoonalle ihmiselle. Etiopian hallitus on maksanut 60 prosenttia hankkeen budjetista. Tärkein rooli on kuitenkin yhteisöllä, joihin vesipumput asennetaan. Yhteisöjen jäsenet osallistuvat vesipumppujen kustannuksiin, jos eivät rahallisella panoksella niin vapaaehtoistyönä. He oppivat myös tekemään huoltotöitä, mikä lisää investointien kestävyyttä.

Suomen kehitysyhteistyöllä tuetaan myös kansalaisjärjestöjä. Niillä on erityinen rooli toimia vastapainona erityisesti autokraattisille hallinnoille ja vaatia valtioita kantamaan vastuunsa. Kansalaisjärjestöt tavoittavat ihmisiä haurailla alueilla, joihin mikään muu tuki ei yllä.

Lisäksi kehitysyhteistyö on monin tavoin Suomen oman edun mukaista. Niin turvallisuuden, talouden kuin kansainvälisen vaikutusvallan näkökulmasta. Kehitysyhteistyöllä myös luomme maailmaan vakautta, joka vähentää kaukana rajoistamme tapahtuvien asioiden vaikutusta Suomeen.

Otetaan esimerkiksi talous: tulevaisuuden markkinat ja muut yhteistyön mahdolli­suudet sijaitsevat suurelta osin kehittyvissä maissa. Vietnam on esimerkki maasta, jonka kanssa Suomi on tehnyt pitkään kehitysyhteistyötä, mutta nyt suhteissa ollaan siirtymässä tavallisiin kauppasuhteisiin – tätä nykyä Vietnam on suurin kauppakumppanimme Kaakkois- Aasiassa.

Suomalaisten yritysten metsäosaamiselle ja vihreän siirtymän ratkaisuille on tulevaisuudessa kysyntää. Pitkäaikaiset kumppanuudet auttavat näiden viemisessä maailmalle: suhteita tulee kehittää, eikä hylätä ja luoda mielikuvaa epäluotettavasta poukkoilevuudesta.

Juuri nyt kehitysyhteistyölle on suuri tarve. Vaikka kehitys on ollut viime vuosi­kymmeninä monilta osin myönteistä, koronapandemia on aiheuttanut vakavia taka­iskuja. Maailmanpankin arvion mukaan 71 miljoonaa ihmistä vajosi pandemian takia äärimmäiseen köyhyyteen. Pandemian myötä monet nuoret tytöt ovat joutuneet naimisiin, eivätkä ole palanneet koulun penkille.

Ilmastokriisin vaikutukset voimistuvat: Afrikan sarvessa on vallinnut pahin kuivuus 40 vuoteen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on puolestaan nostanut inflaatiota ja ruoan hintaa, mistä kärsivät eniten maailman köyhimmät. Tällä hetkellä neljäsosa maapallon väestöstä asuu konfliktien koskettamissa maissa.

Leikkaaminen kehitys­yhteistyöstä on surkea päätös sekä maailman heikoimmassa asemassa olevien ihmisten että Suomen itsensä näkö­kulmasta.

Silla Ristimäki

kehityspolitiikan asiantuntija

Mika Niskanen

vaikuttamisviestinnän asiantuntija

Suomalaiset kehitysjärjestöt - Fingo